Tervehdys arvoisat lukijat!

Katselin tuossa BBC:n uutiskanavalta, kuinka Australiassa jo vuosi vaihtui. Sydneyssä oli koko lailla hieno ilotulitus. Mitäkö tämä makkaraan liittyy? Eipäs hosuta, meikälainen on kuin vanha diesel Mersu, tarvitsen ensiksi hiukan lämmikettä ja kierroksia, että kulkisi paremmin.

Ensinnäkin olen Rouva Letkun kanssa kutsuneet Herra ja Rouva Tenho Liiterin viettämään vuoden vaihtumista datshallemme. Tulevan vuoden kunniaksi aiomme tarjota valikoiman erilaisia makkaroita. Olen vakuuttunut, että Herra ja Rouva Liiteri ovat tähän trahteeriin tyytyväisiä. Palan painikkeeksi otamme oluen lisäksi tietenkin kuohuvaista juomaa. Digestiiviksi otamme irlantilaista whiskyä ja kahvin kanssa Jaloviinaa.Tiedän, että Herra Liiteri on hankkinut valikoiman kauaskantoisia raketteja, minä hankin pari kiloa tinaa. Näillä eväillä vuosi vaihtuu varmasta antoisasti.

Mielestäni on hiukan väärin, että australialaiset saavat ensimmäiseksi juhlia uutta vuotta. Vetoankin tässä pääministeri Vanhaseen ja ulkoministeri Tuomiojaan (kaulahuivista huolimatta), että hallitus tekisi EU-puheenjohtajakauden päätteeksi esityksen, että vuosi vaihtuisi ensimmäiseksi Suomessa!

Teen vielä uudenvuoden lupauksen: Lupaan ottaa tällä blogilla käsittelyyn liikelaitoksiksi muutettujen valtionyhtiöiden epäkohtia vuoden 2007 alussa. Toinen lupaus: Lupaan opetella kuvien lisäämisen näihin blogikirjoituksiin.

Erittäin Mahtavaa Uutta Vuotta 2007 kaikille tämän blogin lukijoille ja muillekin väestöryhmille!

Niin, ja olkaa varovaisia siellä niitten rakettien kanssa

Olavi Letku on kiireissään viime aikoina hieman sekoillut, muun muassa näiden nettisivujen avaamisen kanssa, mutta kyllä hänestä yhä löytyy ruutia, kun puheeksi tulee Etelä-Pohjanmaan kansallisaarre ja merkittävin luonnonvara, makkara.

Ja tottahan se puheeksi tulee, kun Olavi sen itse puheeksi ottaa. Tähän väliin, Olavi, kiitokset siitä, että niin kauniisti luonnehdit allekirjoittaneen makkara-asiantuntemusta.

Pauli Juhani Leskisen lapsuusaikojen Juankoskella ei varmastikaan ollut makkaraa tarjolla siinä määrin kuin Pohjanmaan vauraissa talonpoikaistaloissa. Yläsavolaisissa salotölleissä pantiin leivän päälle enimmäkseen Lauantaita ja Sipuliteetä - Pohjanmaan laihoisilla rintamailla Kytösavua, Diplomaattia ynnä muita ruokaisia ja hienoja leikkelemakkaroita. Lieneekö Leskisen parempien makkaroiden kaipuu siinnyt jo varhaisessa lapsuudessa? Luultavasti viimeistään lukioiässä.

Mutta huomio, nyt tule tärkeä asia: myös Lauantai sekä monet muut arkipäivän laadut ovat ansainneet paikkansa makkaroiden Hall of Famessa. Eipä siis käy pilkkaaminen Savonkaan teurastamojen antia.

Kuten Olavi totesi, eteläpohjalainen Käriste on yhä se vankkumaton kivijalka, jonka päällä kansallinen makkarakulttuurimme lepää. Sitä ylistyslaulua Olavi kuitenkin jodlasi jo riittämiin, joten allekirjoittanut ottaa aiheeseen hieman laajemman näkökulman: Kysyn, miksi suomalainen itsetietoinen ja -riittoinen älymystö järjestelmällisesti ja määrätietoisesti väheksyy tätä jumalaista pellon- ja navettojen viljaa ja samalla säälittelee meitä miljoonia makkaransyöjiä.

Jos makkara olisi sellaista harvinaista heerkkua, jota täytyisi haravoida suurten merimikroskooppien kanssa valtamerten pohjista, tai jota siat kaivelisivat kärsillään juurakoista (kuten tryffeleitä), niin naistenlehtien, Cityn, Imagen ja Finnair-uutisten ruokapalstoilla ei muusta puhuttaisikaan kuin makkarasta. Nyt tilanne vain on se, että makkara on halpaa, ja sitä on kaikilla varaa syödä. Sellainen ruokahan ei mitenkään voi olla hienoa. Ei, vaikka maistuisi kuinka taivaalliselta.

Toki joskus saattaa Annan tai Kodin Kuvalehden ruokasivuilla olla perinteisen makkarakastikkeen resepti. Mutta silloinkin sekaan käsketään laittaa creme fraichea, salottisipulia, raastettua inkivääriä ja ripaus bretagnelaisen viinitarhurin kenkäheiniä.

Allekirjoittanut on monta kertaa ollut erinäisissä pidoissa ja illanvietoissa näkemässä, kuinka hienosuunkin makkarajalka alkaa pikku hiljaa vipattaa, kun on ensin otettu tarpeeksi rohkaisua skumppa-pullosta. Tyypit, jotka yleensä nyrpistelevät nenäänsä kaikenlaisille makkaroille, hiipivät pikkupöhnässä seisovan pöydän ääreen ja muka epähuomiossa nappaavat lautaselleen muutaman prinssinakin. Puolenyön jälkeen, kun ollaan jo enempi hutikassa, lauleskellaan nuotion ääressä iloisesti Hafananata ja käristellään Campingia. Loppuillasta moni hienoimmistakin iltapuku-leideistä laahustaa vaivihkaa jääkaapille ja lohkaisee itselleen kelpo jöötin Helapäälenkistä tai HK:n Sinisestä - vaikka vieressä olisi iso kulho merirapuja ja Waldorf-Astorian salaattia.

Kukin taaplaa tyylillään. Meillä täällä Pohjanmaa vuonna nollassa ymmärretään hyvien käristeiden, grillerien, retkilenkkien, ja bratwurstien ja nauravien nakkien päälle. Liity reippaasti remmiin! Älä enää tilaa paistettua kampelaa, vaikka kaikki medianomi-kaverisi tekisivätkin niin!

PS (25.11.2006):

Kun nyt Juice Leskisestä on ollut puhetta näiden makkarakirjoitusten yhteydessä, niin suruksemme ja yllätykseksemme kuulimme tänään lauantaina 25.11. uutisen Suomi-rockin suuren pioneerin poismenosta.

Tenho ja Olavi olivat Juicen faneja jo kultaisen 70-luvun alkuvuosina, jolloin Kurikan nuorisoklubin levylautasella soivat miltei taukoamatta Coitus Intin ykkösalbumi ja sitä seurannut Per Vers runoilija.

Tenho ja Olavi

Etelä-Pohjanmaa oli vielä joku aika takaperin tunnettu makkaroistaan. Juice Leskinen ylisti jossain kirjoituksessaan maakunnan perusruokaa. Hänen mielestään maailma muuttui marraskuussakin kerta heitolla paremmaksi, kun keikkabussi saapui Parkanon metsäosuuksilta Koskuen Essolle. Sieltä sitä sitten sai, nimittäin eteläpohjalaista makkaraa. Nykyään asiat on huonommin. Kun kolmostietä tullaan Koskuelle, törmääkin ensimmäiseksi Juustoporttiin! Kaikki kunnia firmalle ja juustolle ruokana myös. Juusto on oikein hyvä höyste, nimittäin makkaran kanssa. Kukahan keksisi perustaa Makkaraportin? Hyvä paikka olisi siinä kilometri ennen Juustoporttia. Kelpaisi etelän ihmistenkin taas ajella lakeuksille.

Eteläpohjalaisen makkarakulttuurin ehdoton lippulaiva on tietenkin Käriste. Kirjoitan sen isolla, koska mielestäni tuo uljas tuotenimi kuuluisi patentoida. Näinhän HK menetteli kabanossin suhteen, tiesi alkuviikon Hesari kertoa. Patenttiviranomainen ei tiennyt, tai välittänyt ottaa selvää, että Kabanossi on tietyn tyyppisen makkaran yleisnimi. Puolassakin sitä mussuttaa 20 miljoonaa kansalaista päivittäin. Itävaltalaiset syövät kabanossina kyllä sellaista mautonta salamin tapaista vänkyrää. No, annettakoon se näille degeneroituneille entisen kaksoismonarkian asukkaille anteeksi.

Takaisin päivän epistolaan.Rehellinen käristemakkara oli, ja on luojan kiitos vieläkin melkoinen käsite makkaraa pääelintarvikkeenaan pitävien kansalaisten keskuudessa. Siinähän kuorikin on paljon paksumpi kuin muun maan ns. grillimakkaroissa. Kuori on kuin semptaliinia, mutta kun makkara on oikeaoppisesti käristetty (ei mikroaaltouunissa), napsahtaa se mukavasti huonoillakin hampailla poikki. En jaksa olla joka kerta ihmettelemättä kuinka taivaalliselta tuo eväs maistuu. Juuri sellaiselta kuin kunnon B-luokan ruokamakkaran pitääkin. Mistä tämä sitten johtuu? Ennen makkaraan ei pantu liikaa lihaa, mutta jauhoja sekä kamaraa oli riittävästi. Kenellekään kunnon makkaranvalmistajalle ei tullut mieleenkään tunkea kanan lihaa makkaraan. Vaan kuinkas on asiat nykyään, kanaa, broileria, siipikarjaa on vähän joka tuotteessa, koneellisesti eroteltua, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

"Syö Itikan makkaaraa, pysyt kunnossa!" lienee yksi legendaarisimpia ja totuudenmukaisimpia sloganeita mitä maassamme on koskaan lanseerattu. Kuin sattuman oikusta tuo mainio iskulause täyttää 26.11. tasan 42 vuotta. Asian voi käydä tarkistamassa iskulauserekisteristä nettiosoitteesta www.iskulauserekisteri.fi/isku.php?a=s . Sieltä löytyy monta muutakin merkittävää jos kohta hauskaakin tokaisua.

Itikan makkaraahan myydään nykyään Atrian tunnusten alla. Tämä tietysti hämärtää kuluttajan käsityksiä tuotteen alkuperästä. Kyllä Itikka edelleenkin on olemassa. Osuuskunta Itikka nimittäin omistaa Atriasta peräti 27.68%! Asian voi tarkistaa täältä: www.a-tuottajat.fi/default.asp?toc=204. Osuuskunnan eteläpohjalaiset jäsenet voisivat hiukan valvoa, että firman tuotteissa näkyisi ja maistuisi eteläpohjalaisen makkarakulttuurin kuuluisat perinteet. Niin ja sitten sitä Makkaraporttia perustamaan.

Toki Etelä-Pohjanmaalta vieläkin saa kuranttia ja syömäkelpoista makkaraa erilaisilla tuotemerkiellä, myös Atrian. Meidän elämäntapakombinaattimme todellinen makkara-asiantuntija on Tenho Liiteri, jonka palutetta täydellisine makkaraluetteloineen jään vesi kielellä odottamaan.