Tenho Liiteri on aina ihimetelly tuota kaupallista joulua. Jotta mikä siinä nyt on niin paha. Sehän on vain mukavaa saara palijo lahjoja. Turhat ja kallihit ökylahjat on laillansa kaikista mukavampia.

Sitä paitsi, huomio! Lahajathan annetahan jo aattona. Jää vielä kaks päivää aikaa olla hurskas ja vakavamielinen. Varsinaasina pyhinä ehtii kyllä riittävästi hiljentyä ja kattella televisiosta Tapiolan lapsikuoron laulua, ortodoksien yöllistä jumalanpalvelusta ja himmelin pyörimistä "Hetkinen" -tekstin taustalla.

Nyt ei pirä käsittää niin, jotta Tenho vähättelis joulun sanomaa tai rauhoottumisen tarvetta. Ei ollenkaan. Oonpahan vain sitä mieltä, jotta iso pino joululahjoja on kaikin puolin mukava juketsu.

Muistan vielä elävästi senkin joulun, kun pukki toi Märklin -junaradan ja jättimäisen tonttulakillisen toffee-karkkeja. Se taisi olla joulu 2004. Olin silloin 44-vuotias.

Tänä vuonna Tenho on ollut kaukaa viisas ja jättänyt Stockmanille lahjalistan, jonka perusteella tutut ja sukulaiset voivat muistaa lahjoilla ja pienillä arvoesineillä. Kätevää sikälikin, että näin tulee paljon vähemmän lahjojen vaihtoa ja palautusta.

Onhan se antamisen ilokin jotakin, mutta ei se saamisen iloa voita. Ei sitten millään.

Ennen vanhaan Pohjanmaalla oli tapana tuora naapurille pieni pottu Monopolia ja jäärä sitten tupahan norkoolemahan niin pitkäksi aikaa, jotta pottu tuli varmasti tasatuksi. Siinä kihosi nopiaa höveli, pikkuusen höpsökin joulumieli sekä antajalle että saajalle.

Mutta huomio jo toistamiseen! Vain yksi pieni pottu, ja puoliksi. On suorastaan tavattoman epäkorrektia olla jouluna tolokuttomas pöhönäs. Pieni viaton nousutälli toki hyväksyttäneen työn raskaan raatajille.

Teidän Tenho Liiteri

Madeira 05.12.2006

5.12.2006
Tervehdys taas taalta saaresta!

MARITIMO VENCE VITORIA DE SETUBAL (1-0)
e ascende ao quinto lugar da Liga. Nain otsikoi JORNAL DA MADEIRA paauutisensa 5 DECEMBRO 2006.

Niinhan siina kavi kuten aijat baarissa veikkasivat. Setubal sai turpiinsa niin, etta tukka lahti. Karkipelaaja Marcelo Lipatin sai reboundin toisella puoliajalla, eika erehtynyt. Maritimo nousi Portugalin sarjassa viidenneksi tasapisteisiin paikallisvastustaja NACIONALin kanssa. Nacional havisi hieman yllattaen vieraissa hantapaan E.AMADORALLE.

Rumpuryhmä tuulettaa Marcelo Lipatinin maalia

Muuten peli oli aika huono, vahan kuin olisi katsellut Seinajoen Sisun ja Lapuan Virkian pelia 70-luvulla. Porukkaa oli katsomossa vain reilut 3000 johtuen siita, etta peli televisioitiin.

Hiukan piti itsekin urheilua harrastaa, ostin nimittain lipun mustasta porssista. Eihan se kovin jarkevaa ollut, mutta saastuipa rahaa pariin Coraliin puoliajalla.

Rumpuryhma piti saatanallis-perkeleellista metelia ja tunnelma oli kuin Ilmajoen Kisailijoiden pesapallo-ottelussa 60-luvulla kun Kiikerin Jussi loi kunnareita paukuttamalla palloa vahan valia jokeen.
Olavi Letku, Fuchal ja Madeira

Madeira 02.12.2006
Tervehdys blogia lukevat kansalaiset, BOA TARDE!

Nyt on niin, etta taalla ei saa aan jaa oon paalle pisteita, saanette silti selon.
Erikoistoimittajan on hyva valilla ryhtya ulkomaankirjeenvaihtajaksi.

Olen valitettavasti kessuttelumiehia. Siksi reilun kuuden tunnin lentomatka ilman paperossia alkoi tympia varsinkin parin whiskyn ja konjakin jalkeen. Ilo oli tavattoman suuri, kun saavuin Funchalin kansainvaliselle lentokentalle. Heti laukkuhihnan vieressa oli kyltti FUMADORES, ei kun huuli hoyryamaan.

Fumadores ei varmasti ole yhta hieno porukka kuin TOREADORES, yhta vaarallista elamaa kuitenkin vietamme. Toki taallakin tupakkilooran kyljessa lukee kaikenlaisia uhkailuja. FUMAR MATA on yksi ja veikkaan, etta se on jotain kamoittavaa, jotain siihen suuntaan etta jos kessuttelet, voidaan sinua luulla nurmoolaaseksi.

Elaminen taalla on halvempaa, kuin Suupohjassa, mutta muuten hyvin saman tyyppista. Esimerkiksi kaikki pirssit ovat Mersuja, suurin osa kyllakin vanhempia kuin lakeuksilla. Alkumaksu on 1,70 € ja kolmen kilometrin rupeaman taittaa yollakin alle vitosella. Kuskit on kovia hopottamaan (tahan ne pisteet oon paalle), mitaan tolkkua asiasta ei kylla saa. Pieni erikoisuus on se, etta tolpalla ukot tyontaa autojaan rivissa eteen pain, ovat ekolookisia. No kylla siita tietysti karya tulee riittavasti, kun 15 vuotta vanhalla johtotahdella posottaa pitkin serpentiiniteita.

Kaljatuoppi-indeksilla mitattuna tama on perati kokonaistaloudellista, se on eurosta kahteen isoo muki. Joka paikassa juodaan paikallista CORAL-olutta ja sehan on pirun hyva. Ei oo budwaisereita sen enempaa kuin heinekkeneitakaan. Jos Etela-Pohjanmaalla olis tama meininki, juotais me vielakin BOCKIA, joka oli muuten erinomaisen hyvaa olutta. Rauha pukin muistolle.

Ruoka on taalla hyvaa ja terveellista, varsinkin jos on merikrotin ystava. Joskus tormaa hiukan omituisiin kaannoksiin ruokalistoissa. Joudun ihmettelemaan sorsseleita englanniksi, koska portugalin opinnot jaivat kansalaisopistossa perati kesken. Luulinpa tuossa paivana muutamana tilanneeni pastaa (siis makaroonia) jauhelihasoosilla, mutta Joçe olikin laittanut soosiksi palapaistia. No kyllahan kokoliha aina jauhetun moskan voittaa.

Eilen olin hienossa kestikievarissa kuuntelemassa Fado-laulua. Se on oikeastaan samanlaista, kuin etelapohjalaiset kansanlaulut, paitsi sanoituksissa tulee vahempi rumihia. Homma oli oikein mukavaa ja miellyttavaa. Ilta kului rattoisasti laulua kuunnellenja VINHO VERDEA (nuoresta rypaleesta tehty valkoviini) maistellen aina siihen asti kunnes naapuripoydan svenssoniakka halusi ehdottomasti paasta kiekumaan ruotsalaisia juomalauluja. Kohteliaina herrasmiehina (CARVALHELLOS) paikalliset kitara-, mandoliini- ja pystybassomies saestivat tata tunnelman pilaajaa. No, meikalainen painui naapuribaariin kuuntelemaan levyautomaatista Tom Jonesia (Sex Bomb)

Huomenna aion ottaa selvaa paikallisesta urheiluelamasta ja menna katsomaan paikallisen Maritimon jalkapallojoukkueen edesottamuksia Setubalia vastaan. Baarissa aijat tiesi, etta on ihan rupusakki tama Setubal. Olin jarkyttavan samaa mielta ihan oman terveyteni vuoksi.

Presidentti Tarja Halonen tapaa vuosittain kutsua linnan itsenäisyyspäiväkemuihin paitsi valtakunnan terävimmän älymystön ja tunnetuimmat iskelmälaulajat myös jonkin verran maakuntien rahvasta.

Todellakin. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin ainahan siellä seassa joku lyhyenläntä savolainen löntystelee tuohivirsuissaan. Ja vekkuli lappalainen imuroi boolia neljäntuulenlakki iloisesti vipattaen. Taisipa kerran olla paikalla eräs satakuntalainen räystäskourukauppiaskin Porin Ässien kauhtunut fanipaita yllään.

Eteläpohjalaisia linnan juhlissa on aina ollut valitettavan vähän. Lähinnä vain kansanedustajia ja muutama kiintiövirkamies. Kekkonen tosin tapasi aikoinaan kutsua linnaan myös pohjalaisia - kenties kiitokseksi siitä, että oli aikoínaan saanut niin estottomasti hummata ja auseerata Bottan kuuluisassa neljännessä kerroksessa.

Iltapäivälehdissä on jo ollut jonkin verran tietoa siitä, keitä linnaan on tänä vuonna kutsuttu. Ellen väärin muista, niin ainakin Kari Tapio ja Markku Uuspaavalniemi. Olavi Letkun ja Tenho Liiterin nimiä ei ole vielä mainittu, mikä johtuu siitä, ettei kutsua ole toistaiseksi tullut. Muutamien luotettavien eteläpohjalaisten demarilähteiden mukaan kutsu on kuitenkin tulossa. On annettu ymmärtää, että kutsukirje olisi jo linnassa frankkeerattu, mutta juuttunut sitten postin tolkuttomaan joulunalusruuhkaan.

Olemme jo Olavi Letkun kanssa visioineet saapumisemme presidentinlinnaan. Tulemme viimeisten vieraiden joukossa, koska Olavin on ehdittävä jättää V5-raviveto ja ottaa Elielissä pari rohkaisevaa Jamesonia. Saattaa olla, että olemme nauttineet pari huiskia jo ravintolavaunussa Seinäjoen ja Peräseinäjoen välillä.

Ajamme Mercedes Pullman -limousinella presidentinlinnaan. Jätämme panttilalaisen Pallas-Kapan 60-luvulla tekemät päällystakit ja Vöyriltä hankitut sudennahkarukkaset narikkaan. Tulemme kättelyvuoroon. Lähipiiri ja ystäväkaarti katsovat kotona huolestuneina televisiota. Olavi Letku tulee kuviin ja horjahtaa miltei samantien. Ai jai! Mutta ei hätää, se johtuu vain siitä, että punainen matto on hieman kuhmuralla. Adjutantit suoristavat maton salamannopeasti. Kaikki sujuu lopulta oikein hyvin. "Hvää tsenäsyyspvää, rouva presdn..." suhisee allekirjoittanut hätäisesti vasemmasta suupielestään. Olavi sen sijaan pumppaa Tarjan kättä hyvinkin puoli minuuttia ja kertoo sitten lempivitsinsä, "oli suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen..."

Television selostaja ei ensin huomaa saapumistamme, mutta havahtuu yhtäkkiä: "Ja tässä tulee vuorineuvos... ei, mutta mitä minä näenkään, siellä ovat jo kättelyvuorossa maanmainiot eteläpohjalaiset erikoistoimittajat Letku ja Liiteri... Kotikatsomoissa pyyhitään kyyneleitä. "Emme olisi ikinä uskoneet" -tyyppiset huudahdukset kiirivät porstuakamarista kuulaaseen talvi-iltaan.

Kun pääsemme buffetin äärelle, olemme kuin kalat vedessä. Vaihdamme pari sanaa Kisu Jernströmin kanssa. Vitsailemme rennosti Dannyn kanssa. Pyydämme Gregeriltä nimikirjoituksen. Ja sitten syömään!

Kadetit alkavat pikku hiljaa hatuttaa meitä. He ovat aivan liian nuoria ja pitkiä. Emme välitäkään hakea naisia tanssimaan. Ensin täytyy tankata boolia ja käydä peräkamarissa kuuntelemassa ikävystyttävää ja ulkoa opetellun kuuloista Sibelius-akatemia -jazzia. Menemme tannssilattialle vasta sitten, kun varuskuntaorkesteri kajauttaa Muistoja Pohjolasta -marssin. Emme kuitenkaan tanssi keskenämme. Olavi hakee Marja-Liisa Kirvesniemeä ja allekirjoittanut Paula Koivuniemeä.

Jatkoille menemme Timo T. A. Mikkosen luokse, koska Mikkonen päättelee jussipaidoistamme, että olemme kauhajokisia IKL-miehiä. Erehdys on molemminpuolinen. Me luulimme Mikkosta Markku Aroksi.

Kymmenen tunnin black out, ennen kuin heräämme kotimatkalla Pendolinossa. Lienemme jossain Parkanon metsillä. Juna kiitää, kuparisepät takovat. Mutta seuraavana päivänä tehdään taas kuumeisesti Pohjanmaa vuonna nollaa.

Mukavin joulunalusterveisin

Tenho Liiteri

Televisiossa esitettiin jokin aika sitten dokumentti amerikkalaisesta biljoonamiehestä Donald Trumpista. Allekirjoittanut arveli, että kyseessä oli työtapaturma, kanavan surullinen moka (jota pyydeltäisiin seuraavana päivänä nöyrin sanankääntein anteeksi). Mutta eipä ollut: sama käsittämättömän typerä ja mauton televisio-ohjelma lähetettiin uusintana tänään lauantaina.

Typeriä ja mauttomia ovat ajoittain Letku ja Liiterikin, mutta eivät sentään tuossa mittakaavassa. Herra Trumpin perverssiä rahassa rypemistä ei saisi näyttää ruudussa yhdellekään alle viisikymppiselle - ei siis Liiterillekään, Olavi Letkulle kylläkin.

Olinkin jo vähällä soittaa Pasilan poliisiasemalla ja vaatia lähetyksen pikaista keskeyttämistä. Jäin kuitenkin pohtimaan mikä olisi rikosnimike. Voidaanko pelkästä maksimaalisesta järjettömyydestä rangaista?

Nyt joku kysyy, että tuliko Liiteri kateelliseksi herra Trumpille? No, en jumalauta tullut, mutta vihaiseksi tulin. Vihaiseksi kuin mötiäinen kontion työntäessä ahneen kuononsa pesän luukusta sisään.

Mikään luokkataistelija T. Liiteri ei koskaan ole ollut, mutta eikö nyt peeveli soikoon julkisen sanan neuvostonkin pitäisi puuttua ohjelmaan, jonka ainoa sisältö on Trumpin retostelu rahoillaan ja hänen käyttämiensä tuotemerkkien esittely. "Herra Trump hakee vaatteensa aina tästä kaupasta ja tämän suunnittelijan tekemänä", kertoo selostaja, ja sitten ruutuun tulee kuusinumeroinen rahasumma, jonka kyseinen ääliö maksaa jokaisesta mauttomasta pellepuvustaan. Sama homma ravintoloiden kohdalla, tässä raflassa "Trumppi" syö tätä ja tätä... (450 euroa/ateria).

Julkisen sanan neuvostossa johtaa tietääkseni puhetta rehelliseksi tiedetty kurikkalainen Kalevi Kivistö. Täytyykin toivoa, että joku tekee neuvostolle kantelun. Siis televisio-ohjelmasta, ei tästä viattomasta blogista.

Tiesittekö muuten, että D. Trumpilla on yksityissuihkarissaan täyttä kultaa olevat turvavyöt? Se varmaan lohduttaa paljon siinä vaiheessa, kun kone tulee alas kuin kolapuu - mitä ei tietenkään kukaan maailmassa toivo. Noiden vöiden hinnalla saataisiin pelastettua elämälle muutama tuhat pikkulasta jossain pimeässä Afrikassa, mutta piruako se herra Trumpille kuuluu.

Ellen väärin muista, niin ohjelman juontaja selosti posket innosta ja ihailusta hehkuen, että Trumpin rannekello maksaa 250 000 dollaria. Kellon valmistaja ja myyjä kerrottiin ylistyssanojen kera. Allekirjoittanutta hävettäisi kulkea kylänraitilla, esimerkiksi Kauhajoen Topeekalla, yli tuhannen euron kello ranteessaan.

Sitten ne lukuisat naiset, joita Trump on "charmillaan" pokannut. Missejä, missejä ja missejä. Kaikki muka järkiään syvästi rakastuneita kyseiseen roope ankkaan. Mutta mistä sitä kenenkään motiiveja tietää.

Kyllä on vaan loppujen lopuksi mukavaa olla tavallinen keskipalkkainen suomalainen. Eivätpähän norkoile kulahtaneet, ylähuulensa geelillä turvottaneet ex-missit ovenpielissä. Eikä tarvitse kulkea jatkuvasti neljän vähä-älyisen turvagorillan varjostamana. Ja kävisihän sekin raskaaksi, kun pitäisi puolet ajastaan toitottaa maailmalle, kuinka peevelin paljon sitä rahaa onkaan tullut ryövätyksi ja hummatuksi.

Onneksi meidän kotoinen "Trumppimme" Jari Sarasvuo on tavoiltaan ja habitukseltaan paljon alemman divisioonan mies kuin amerikkalainen kollegansa. Taas on todettava - ties monennenko kerran - että on se kerrassaan lottovoitto asua Suomessa!

Maisteri, ihailetko sinä D. Trumpia? Entäpä kotoista Jariamme?