Vielä lyhyesti salmiakista.

On se pirun hyvä, että Olavi "Olafson" Letku otti puheeksi salmiakin vienti -aspektin. Siinä olisi valmis suomalainen brandi, kun vain kauppa-ja teollisuusministeriön jäykkäniskat jotakin sen päälle ymmärtäisivät. Mutta ei. Ei hevon vitun humppaa.

Mämmillä saadaan Suomi pelkästään naurunalaiseksi, ja näin on jo tapahtunutkin. Mutta tiukka, ärhäkkä salmiakkimakeinen saisi nopeasti kaikki kansat vakuuttumaan, että tällä pohjalaisella kansalla on paitsi sisua myös salmiakkia.

Se on aivan kukkua, etteivät ulkomaalaiset muka tykkää salmiakista. Jos nyt joku Jelena Pillutsheva on joskus Komsomolskaja Pravdassa salmiakkia moitiskellut, niin se ei todista vielä mitään. Tenho muistaa yhä hyvin, kuinka esimerkiksi Dublinin pojalle - ahvenanmaalaisen Good Evening Manchester -yhtyeen laulusolistille Ciaran O´Reillylle - maistui salmiakki. "Kieranin" salmiakkinäkemys oli niin rautainen, että hän kykeni valmistamaan turkinpippureista sata kertaa parempaa salmiakkokossua kuin Alko kaikessa mahtavuudessaan ikinä.

Esko Reinonpoika Alanko ynnä muut kreisit pohjalaiset innovaattorit! Tehkää se mihin esi-isämme eivät kyenneet ja ehtineet. Nostakaa salmiakkimakeinen viimeinkin ansaitsemalleen paikalle maailman kompiaismarkkinoilla!

Salmiakkiasiaa mutusteli Tenho Liiteri

P.S.
Erinomaiset, rattoisat joulut ja uudet vuodet kaikille ikään, rotuun tai karamellikatsantoon katsomatta!

Tenhon pistämätön kirjoitus salmiakista sai allekirjoittaneenkin hiukan tutkimaan asiaa. Nimi salmiakki tulee ihan kemiasta, suolaa ja ammoniakkia (sal ammoniac), no useimmissa tuotteissa on lisäksi toki arabikumia. Asiaa voi tarkastella seuraavasta linkistä:
http://www.websters-online-dictionary.org/definition/sal+ammoniac
Olen Tenhon kanssa samaa mieltä tuotteen aliarvostuksesta.
Eipä olisi ensimmäinen kerta, kun ulkomaan elävät veisivät täyden kunnian suomalaisista hyvistä tuotteista, vai mitä tykkäätte seuraavasta:
http://members.at.infoseek.co.jp/rimssecret/salmiakki.htm
No, tässä tapauksessa salmiakkia oli tilattu Suomesta, mutta onneksi Kajaanin tulli oli puuttunut asiaan.

Salmiakkikossuhan on saanut jo luvattoman paljon erilaisia jäljennöksiä. Muutamia niistä itsekin maistaneena voin kertoa, että muutamat maistuvat vaarallisen hyvältä. Reseptihän ei ole mikään valtiosalaisuus, tosin tässä saksalaisessa versiossa on toisena alkuaineena Wodka Gorbatshov:
http://www.salmiakkikossu.com/
Mutta kyllä salmiakkitehtailijatkin saavat olla varuillaan, kansalliskompiaistamme myydään jo täyttä häkää herra ties missä maassa ja herra ties millä nimellä:
http://www.candywarehouse.com/saltlicorice.html
Ehdottaisinkin, että suomalaiset EU-parlamentaarikot, -virkailijat ja -lobbarit ryhtyisivaät mitä pikimmin toimiin niin salmiakin kuin salmiakkikossunkin saamiseksi suomalaiseksi kansallisomaisuudeksi ja nimien käyttöoikeus yksinomaan suomalaisille. Samaan tyyliin kuin nimet Cognac ja Champagne ovat kyseisten alueiden käytössä yksinoikeudella.

Mitä asian eteen on tehty? Ei mitään, sen sijaan on saatu yhdelle tuotteelle alueellinen suoja vaikka ei olisi ollut niin väliksi.

MÄMMI!!!

Kiitos tästä! Eipä sitten tarvitse ihmetellä, kun muut EU-maat presidenttejä ja pääministereitä myöten naureskelevat partoihinsa ja kainalokarvoihinsa ns. suomalaista keittiötä ja aiheesta.

Kuulemma joku on viattomassa ymmärtämättömyydessään tivannut näiden nettisivujen keskustelupalstalla allekirjoittaneelta jonkinlaista salmiakkipoliittista kannanottoa. Se oli tyhmä veto. Nimittäin kun Tenho Liiteriä pyytää kirjoittamaan salmiakista, on se sama kuin pyytäisi Timo T. A. Mikkosta esittelemään televisiossa vanhoja Wrangler-pöksyjään (mikä valitettavasti jokin aika sitten tapahtuikin). Siinä käy helposti niin, että juttua tulee liikaa, aivan järjettömän paljon liikaa...

Tiettävästi jo muinaiset foinikialaiset mutustelivat ammoniumkloridin esiastetta verkonpaikkausriittiensä yhteydessä. Luonto oli muodostanut tuota vaaleanharmaata nautintoainetta rannikkoseutujen suolakaivosten happamiin seinämiin, joita foinikialaiset sitten nuoleskelivat ja koversivat eräänlaisilla piskuisilla taltoilla. Kyseistä varhaista salmiakkia kutsuttiin "pin joz'ksi - happamaksi suolaksi" (vrt. Pingo). Ulkoisesti nautittuna ammoniumkloridin luultiin vähentävän erilaisten sankkerien aiheuttamia oireita, mikä ei alkuunkaan pitänyt paikkaansa.

Pysytään kuitenkin nykypäivässä. Etlan tilastojen mukaan joulu on makeisten myynnin kulta-aikaa. Etenkin suklaata myydään aivan sairaalloisia määriä, samoin toffeeta, hedelmäkuulia ja neekerinsuukkoja. Jopa vanhanpiian kirkkopastilli -nimellä tunnettuja makeisia - itse asiassa mentholilla maustettua kiinteytettyä pölysokeria - myydään joulukuussa enemmän kuin muina kuukausina yhteensä. Kuka lienee vesipää niitäkin sitten ostaa.

Ainoastaan salmiakki ei ole saanut ansaitsemaansa "sijaa majatalossa" eli näkyvää paikkaa jouluilmeeseen sonnustautuneiden marketien makeisosastoilla. Salmiakkiaskit kyyhöttävät kuin mustat alakuloiset murjaanit alimpien hyllyjen laitimmaisessa nurkassa. Samaan aikaan Budapest ja Verraton -rasiat viettävät pömpöösiä voittokulkuaan keinolumen ja mauttomien joulukuusennauhojen koristelemina. Suklaarasioita on pinottu röykkiöittäin sinne ja tänne, jopa kauppaliikkeiden käytäville. Yhtä vaivaista Salmiakkia Makumaasta -pussia saa etsiä kuin selvinpäin olevaa tataaria Käkisalmen markkinoilta.

Tavaratalon joulupukkikin polttelee leppoisasti lakritsipiippua, mutta ei vahingossakaan kaiva taskusta Pantteriaskia ja tarjoa lapsille väkevänsuolaista kierrosta. Hävetkää, makeisteollisuuden ja tukkukaupan päättäjät!

Joulu on valkeuden juhla, niin sanotaan. Salmiakki on lähtökohtaisesti valkoista, mutta teollisuus on ympärivuotisen myyntivolyyminsa maksimoimiseksi värjännyt sen mustaksi. Tälläkin tavalla joulua ja kansallismakeistamme syrjitään ja kaupallistetaan.

Salmiakilla lienee edelleen synnillisyyden, rappion ja epäterveyden raastava leima, vaikka 90 kiloa painavan terveen aikuisen verenpaine ei askin, kahden syömisellä nouse kuin kolmisenkymmentä pykälää. Enemmän verenpainetta nostaa se, kun kaiken maailman marmeladit, konvehdit ja tattispalat jylläävät vanhan kunnon salminakin kustannuksella. Noita sekundakarkkeja annetaan sitten joululahjoiksi sellaisillekin ihmisille, jotka eivät suurin surminkaan laita suuhunsa mitään noitapilliä miedompaa.

Makeistehdas Pandalta toivoisin sellaista pientä joululahaa, että ryhtyisivät uudestaan valmistamaan vuoden -73 Salmiakkia ja Pustan Pexin -pastilleja. Niiden makuyhdistelmä (3/5 salmiakkia, 2/5 Pexiniä) oli tässä aromaattisten pastillien kuningasluokassa kerta kaikkiaan lyömätön.

Samalla tervehdys Saksan Schleswig-Holsteiniin, jossa yhä valmistetaan maailman parasta apteekin salmiakkia!

Teidän Tenho Liiteri