Silmäilin tässä taannottain Hesaria ja kylläpä paukahti vituttamaan, kun luin jonkun ministeriön selvitysmiehen neronleimauksesta. Hän nimittäin aivan vakavissaan oli sitä mieltä, että lihaville kuuluisi asettaa korkeampi terveyskeskus- ja sairaalamaksu, kuin ns. normaalivartaloisille ihmisille. Samaan hengenvetoon tuo erinomainen elmeri tuumasi, että sama homma pätisi tupakkia polttaville ja alkoholia humaltumistarkoituksessa käyttäville. Kysymys on kuulemma ns. itseaiheutetuista sairauksista.

Täytyykö meidän nyt hieman ampua tätä setää pyssyllä päähän?

Hommalla ei kuulemma tarkoiteta keppiä, vaan porkkanaa. Jos elelet terveesti, niin onpa sitten mukava mennä terveyskeskukseen halvan maksun kansalaisena. Sen sijaan tämä tupakkia röyhyttelevä, viinaan menevä läskisakki tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Voi herran pieksut, enpä tiedä juuri toista porukkaa, joka vielä enemmän tuottaisi yhteiskunnalle välillisten verojen muodossa rahaa, kuin nämä schnitseleitä viinin kerä vääntävät tupakkivillet.

Kyllähän tällä ehdotuksella saattaisi olla työllistäväkin vaikutus. Nimittäin pitäisi rodunjalostusmielessä palkata lihavuuspoliiseja (LihPo), tupakkipoliiseja (TupPo) ja tietenkin alkoholipoliiseja (AlPo). Sitähän lihava tai lihavahko henkilö saattaaisi hämäysmielessä pukeutua hoikentavaan pystyraitaan tai muihin silavat peittäviin tamineisiin. Näitä vinkkejähän on ämmäin lehdet täynnä. Sitten voisi yrittää terveyskeskukseen tavallisten ihmisten maksulla, varsinkin jos sattuisi olla sellainen vaiva, ettei lekuri heti ala pötsin seutua tutkimaan. Korvatulehduksen kanssa voisi jopa onnistua, jos vetää posket lommolle. Tupakkihemmot voi aina vetää Läkerollia naamariin, ettei henki haise. Juopoilla onkin sitten jo hankalampaa ja moniongelmaiset voivatheti suosiolla ilmoittautua em. viranomaisille.

TERVEYSPOLIISI

No, sitten kun tällaiseen holtittomaan väestönosaan kuuluva, terveydestään vähät välittävä hemmo saadaan kiinni, laitettakoon heti paikalla hänelle lihavuustatuointi. Kantakoon vielä vaatteissaan jotain tunnusmerkkiä huonoista elämäntavoistaan. Keltainen tähti voisi olla aika hyvä. Tätä väestöryhmää kun tulee raitilla vastaan, voivat äidit sitten sanoa lapsilleen varoituksen sanan. Jos kuule Niko-Petteri alat tupakkia poltella, tulee sinusta tuollainen kamala hylkiö, kuin tuo setä tuossa, jolla on keltainen tähti rinnassa.

Eipä siinä onneksi mennyt kuin pari päivää, kun joku oikeusoppinut professoritason henkilö kirjoitti samaisessa lehdessä moisen touhun olevan perustuslain vastaista. Muutenkin asia on sittemmin vaiettu, lienee vaalit liian lähellä. Asialla lienee sama porukka, kun on puuhastellut ravintolatupakoinnin kieltämisen ja olutpullojen varoitustekstien kanssa kuluvalla hallituskaudella. Toisaalta, kyllähän Aatustakin saksalaisia varoiteltiin älymystön toimesta ennen toista maailmansotaa, mutta kuinkas kävi.

Matkustimme Maisterin kanssa joskus 80-luvulla junalla entisessä DDR:ssä. Olimme palaamassa suurelta Itä-Euroopan turneelta (Puola-Tsekkoslovakia-DDR). Olimme matkalla Itä-Berliinistä Sassnitziin, mistä lähti junalautta Ruotsiin Trelleborgiin. Itä-Saksalaisen junan eteisessä laskimme 13 erilaista kielto ja varoituskylttiä, joissa uhattiin mitä ankarimmilla sanktioilla kieltoja vastaan rikkoneita.

Laivamatkan jälkeen nousimme Trelleborgissa Tukholmaan menevään junaan, nauratti kun junan eteisessä oli yksi ainut kyltti junan ulko-ovessa. Siinä luki ETHÄN NOJAA!

Matkaliput ja passit tarkastettiin junamatkan aikana sen seitsemän kertaa ja lopuksi Sassnitzin satamassa juna pöllähti täyteen konepistoolein varustettuja sotilaita. Meikäläinen oli juuri luopunut jälkijättöisesti 70-luvun hippityylistä ja lyhentänyt kuontaloani noin puolella metrillä, en näyttänyt enää John Lennonilta. Painoakin oli tullut 15 kiloa lisää ja kaikki naamaan. Oli siinä pokassa pitelemistä kun konepistoolimies vertasi passissa olevaa hippirentun kuvaa ja meikäläistä. Tuo kaksiminuuttinen tuntui ikuisuudelta. Ruotsin päässä yksi tullivirkailija haukotteli ja vinkkasi eteenpäin. Kun ostimme matkalippua Tukholmaan, lipunmyyjä ehdotti meille Ruotsin rautateiden opiskelijakorttia, näin matka kuulemma tulisi meille puolta halvemmaksi. Kävimme automaatilla viiden kruunun pikavalokuvassa ja annoimme tuotokset virkailijalle. Virkailija sähläsi kuvamme niin, että minulla oli kortissa Maisterin kuva ja päin vastoin. No, tuopa ei ruotsalaista kondyktööriä suuremmin tuntunut haittaavan.

Nämä erilaiset käytännöt kuvaavat mainiosti kahden erilaisen yhteiskuntajärjestelmän välisiä eroja. Nyt kun ministeri Hyssälä on lanseeramassa keskiolutpulloihin varoitustekstejä, ollaan hyvää vauhtia menossa kohti Itä-Saksalaista poliisivaltiota. Pahaa pelkään, että Tenhon mainostama nautintoaine salmiakki, saa tällä menolla myös varoituskyltit askiensa kylkiin.

Yhdysvalloissahan tuo on jo arkipäivää, mutta eri syistä. Siellähän saattaa rautakangen kyljessä lukea, että sitä ei saa syödä, muuten saattaa tulla vatsanväänteitä. Siellä firmat laittavat erilaisia varoitustekstejä tuotteisiinsa oikeusjuttujen ja korvausten pelossa. Eräskin hemmo poltti suunsa liian kuumalla kahvilla. Hän sai miljoonakorvaukset, koska pahvimukin kyljessä ei varoitettu, että liian kuuma kahvi polttaa suuta.

Täytyy toivoa, että Suomessa päättäjät luottavat niin paljon kansalaisten talonpoikaisjärkeen, ettei kaikenmaailman kielto-, käsky-, ja varoituskylttejä tarvitse sirotella joka paikkaan väestöryhmien harmiksi