Mausteet ovat julmia. Ihan siinä Kalkutan keskustassa on Amber Restaurant-niminen ravitsemusliike, jonka säleverhoja pidetään kiinni, koska Kalkutan juopot vetävät siellä viinaa. Tilattiin tulevan virusopin professori Timo Hyypiän kanssa siellä lampaankyljykset tammikuussa 1996. No rotankyljykset tuli joten syötiin sitten ne. Parin korttelin päässä on pyhien rottien puisto. Köyhät syöttävät siellä rotille viljaa, ja ilmeisesti Amberin kokki niittää öisin satoa. Kyljykset olivat hyviä, mutta meikäläinen iski sitten hampaansa lautasella olevaan isoon herneenpalkoon ja rouskaisi kunnolla. Olin silloin vielä neitsyt chilien suhteen. Kun polte suussa alkoi, en tiennyt mitä tapahtuu. Onneksi oli oma lääkäri neuvomassa, joten söin ensin kaiken leivän pöydästä ja vasta sitten aloin tuhota henkilökunnan säälivästi hikkaavalle valkonenälle kantamia vesikarahveja. Että kyllä se ulkomaan mauste voi sattua ihan päähänkin pahasti. Mutta viljarottaa ei pidä vieroksua, jos sattuu eläimenlihasta tykkäämään.

Tässä jyrsijää vähän isommallekin porukalle.
Restaurant Amber, Waterloo Street 11, Kolkata (Kalkutta)

Nyt kun näillä sivuilla on käyty keskustelua kaikenlaisista hapoista ja nautintoaineista, niin koskaan ei voi liikaa korostaa, että varovainen pitää olla. Varovainen kuin pastori porttolassa.

Kaikkihan me tiedämme Tabascon. Tuon mainion punapippuriuutteen, jota McIlhennyn hartaasti uskovainen perhe/suku tuottaa Averyn saarella Louisianassa.

Tabasco on hieno aromaattinen mauste, mutta samalla myös vahva, suorastaan polttava neste. Jos joskus on nähnyt eräänkin tohtorin täysin tolaltaan pelaamassa raivoisasti flipperiä Seinäjen Sorsanpesällä - vaikka koko masiina on kytketty pois päältä - on selityksenä se, että hän on Bloody Mary -siemauksen sijaan ottanut epähuomiossa tuhdin kulauksen Tabascoa. Sellainen vie järjen, ainakin tilapäisesti. Etenkin, jos on sitä ennen ottanut alkoholia.

Mutta annahan olla! Se mistä nyt kerron tapahtui tänään, ja valitettavasti allekirjoittaneelle.

Yleensä mutustelen lounaaksi puolikuivia eväsleipiä ikkunattoman työstudioni kiikkerällä lavitsalla, mutta tänään päätin käydä syömässä oikein bensa-asemalla - olisikohan se paikka ollut Neste Motorest, Shell Simpukka tai Esso Taverna, hällä väliä, joku kumminkin, missä oli jättipullo Tabascoa.

Lapioin itsepalvelutiskistä mukavan keon kaikenlaisia herkkuja, maksoin fritsu-kaulaiselle tytölle ja kävin pöytään. Lihapullat olivat hyviä, samoin kana-vihannes -wokki, mutta jotain puuttui: ytyä, tulta, Tabascoa. Tartuin punapippuripulloon ja kierrätin sitä hetkisen annokseni yläpuolella siten, että pullo oli ylösalaisin ja korkki auki. Punainen neste sinkoili riehakkana sinne tänne, lautaselle, servetille, muutama tippa sormillekin. Annoksen maku parani heti, mutta väkevyysaste nousi miltei pelottavaan dimensioon. Vanhana cayenne-pippuri-miehenä kykenin kuitenkin syömään annokseni loppuun.

Vaikeudet alkoivat miesten wc:ssä. Menemättä sen tarkemmin naissukupuolen anatomiaan totean, että naisillehan yleensä riittää, kun he pienemmille tarpeilleen mennessään laskevat housunsa alas. Miehille se ei aivan ole yhtä yksinkertaista. Jonkin aikaa joutuu yleensä kaivelemaan. Milloin mistäkin pultusta. No, kaikki sujui kuitenkin hyvin. Pesin käteni lavuaarilla ja sen jälkeen myös kasvoni. Tabascon jälkipolte nimittäin kirveli huulia melko lailla.

Mutta mitä ihmettä? Jossain epämääräisessä paikassa, tai pikemmin tietyssä kohdassa keskivartaloa, alkoi tuntua voimakasta, raastavaa kirvelyä. Hyvänen aika, mitä tämä on, mietin ihmeissäni. Olin täysin hepnadilla lyöty. Sitten kuin salamaniskusta ymmärsin, että sen täytyi johtua Tabascosta. Jollain merkillisellä tavalla olin onnistunut taaplaamaan tuota pirullista nestettä ensin sormilleni ja sitten erääseen arkaan paikkaan vartaloani.

Ajan takaisin työhuoneelleni tuhatta ja sataa. Olo on tuskainen. Koko keskivartaloni on kuin tulessa, silmissä pimenee, keuhkoon pistää, kädet jäävät jälkeen. Onneksi poliisi ei pysäytä. Olisi noloa sanoa, että "hyvä konstaapeli, ajoin ylinopeutta, koska minulla on palleissani Tabascoa".

Meillä on työpaikan alakerran konttoristityttöjen kanssa yhteiset saniteettitilat, mutta onneksi toiletti on vapaana huuhteluoperaatiota varten. En lähde kuvailemaan, kuinka hankalaa ja monimutkaista kyseisen huuhtelutoimenpiteen suorittaminen on miltei kenttäolosuhteissa. Riittäköön kun sanon, että se kesti kauan, ja kolme, neljä vaatekappaletta kastui kokonaan, samoin vessan lattia. Noin vartin kuluttua kipu hellitti siedettäviin lukemiin, asteikolla 1-10 ehkä noin 9:ään.

Jotenkin on vaikea käsittää sitä logiikkaa, että tupakkalootiin ja viinapulloihin vaaditaan varoitustarroja ja pääkalloja, mutta kaiken maailman Tabasco- ja Vademecum-pulloja saa myydä ilman varoituksen sanaa.

Omistankin nyt tämän kirjoituksen ministeri Liisa Hyssälälle ja vaadin häntä huolehtimaan, että myös punapippuripullot saavat jatkossa asianmukaiset ja informatiiviset merkinnät. Ei niihin nyt mitään punaisella ruksattua lerskankuvaa tarvitse liimata, mutta kuitenkin tieto siitä, että tätä ainetta ei sitten millään passaisi levitellä genitaaleihin. Jään odottamaan hallitustason toimenpiteitä tai vähintäänkin eduskunta-aloitetta.

Tenho Liiteri

Sen verran vielä tuosta Coca Colasta, jotta ennen vanhaan sitä pirettihin meleko arveluttavana, suorastansa syntisenä juomana. Oli näitä juttuja, jotta kun ehtoolla laittaa kolalasihin rautanaulan, niin aamulla siitä ei oo mitään jäljellä ja niin poispäin. Se oli kai vähän sama kun se MTK:n, vai kenenkä se nyt oli, käynnistämä margariinin mollauskampanja. Margariini oli kuulemma kissanrasvaa ja voi taas puolestansa terveyren lähäre. Pohjois-Karjala -projekteista ei silloon vielä tieretty mitään. Onneksi tai ei.

Tuli tuo Kolajuomien huonomaineisuus mielehen, kun muistelin vanhoja kansakouluaikoja. Siis kouluaikoja melekeen 40 vuotta sitten 60-luvulla. Siihen aikahan koulus kävi säännöllisesti "tarkastajia". Ilimeesesti joitakin läänin pirullisia pikkuvirkamiehiä, joiren tulemista koko koulu jännitti jo pari, kolome viikkoa ennen varsinaasta visiittiä. Meitä tenaviakin pelijäteltihin "tarkastajalla" ja kun yhyrellä luokkakaverilla, olisko ollu Lehtovaaran Harri, Mäkisen Jukka tai Suvisalmen Matti, oli tarkastuspäivänä pulupetis Kokakola-pullo, niin siitä nousi jumalatoon haloo. "Mitäs jos tarkastaja olis nähäny tämän! Kokakolaa koulus! Eikö ny äiteeskään oo yhtään mitään ajatellu!" ja niin poispäin.

No olihan siinä kaikkea muutakin. Tukat piti pestä ja laittaa paremmat vaattehet siksi päiväksi, kun tarkastaja tuloo. Jokkut ylempiluokkalaaset laulookin tarkastajalle. Luokkahuonehia koristeltihin, ja opettajat oli koko tarkastuspäivän yhtä hymyä. Haluttihin osoottaa tarkastajalle, jotta meillä on koko peevelin maapallon kivoin koulu. Jos olis joku tarkastajan aikana teheny pahojansa, olis rangaastus ollu kaksinkertaanen - maharollisesti jopa tripla - vähä niinku joulurauhan rikkomisesta...

Se oli sitä entisajan pedagogiikkaa. Opetettihin tenavia silimän palavojiksi. Sellaasta oppiahan yhteiskunnas justihin palijo tarvitahan.

Tairanpa mennä jääkaapille ja ottaa vielä yhyren tölökillisen "kolaa"...

Liiterin Tenho

Hienoa! Loistavaa!
Juuri kun olimme vaipumassa apatiaan. Suomessa ei tapahdu mitään, ulkomailla kukaan ei tiedä missä Suomi on. Luullaan, että olemme edelleenkin osa Neuvostoliittoa.
Kestävyysjuoksun taso on olematon, ei ole Paavo Nurmea ei Lasse Vireniä. Hiihtäjät syövät dopingia niin, että hauikset paukkuu. Kukaan ei puhu Suomesta mitään. Suomi on unohdettu, pyyhitty pois maailmankartalta (ainakin uudemmista painoksista. Kansa on vaipunut apatiaan, lunta ei sada, ei voi tehdä lumiukkoja. Englantilaiset eivät enää matkusta Lappiin päivän matkalle maksaen itseänsä kipeäksi. Juuri kun olimme kerta kaikkiaan painumassa unholaan tapahtuu ihme.

TULEE KOKA-KOLA OLLI!!!

Mies saapuu kuin tyhjästä, puun takaa. Ja katso: TAAS PUHUTAAN maailmalla maastamme. VÄHENNETÄÄN HIILIHAPPOA COCA-COLASTA! KIITOS! THANK GOD! ON HIENOA OLLA SUOMALAINEN!
Hello, I,m from Finland! You know, the country of Koka-Kola Olli! Who in hell is Koka-Kola Olli?
Sorry, I mean Moka-Kola Olli. That's what I mean.

Tämän päivän (4.1.2007) Ilta-Sanomat kertoo, että joku hihhuli on ryhtynyt keräämään adressia Coca Cola -limsojen hiilihappomäärän vähentämiseksi. Tälle mielipuoliselle hankkeelle on antanut tukensa jo noin 2700 suomalaista.

Adressin taustalla on tiettävästi se, että ns. Koka-Kola-Olli ei onnistunut juomaan suorassa TV-lähetyksessä edes 3/4 litraa Kokista. Tavoitteenakin oli vain 1,5 litraa. Ollia alkoi ikävällä tavalla röyhtäilyttää jo parin lasillisen jälkeen. Voi veljet, mikä amatööri!

Tenho Liiteri muistaa vielä mainiosti, kuinka vuonna 1977 erään kurikkalaisen rehtorin keskenkasvuinen pojankoltiainen kiskaisi yhdellä ryypyllä huiviinsa 3/4 litran potun Vin Rouge D-Algerieta. Aikaa kului tasan 26 sekuntia (sen voin vaikka vannoa, koska otin itse aikaa tuliterällä Leopard-kellollani). Hetkeä aikaisemmin kyseinen poju oli imuroinut yhdellä ryypyllä naamariinsa pikkupullon samanmerkkistä rypälejuomaa (älkää kokeilko tätä kotona, pyydän - älkää edes naapurissa).

Mitä nyt sitten on pari lasillista Kokista? Tenhokin vetää usein sunnuntaiaamusin naamariinsa ryypyllä, parilla ison pullollisen limunaatia eikä näe siinä mitään ihmeellistä. Niin tietääkseni tekee Olavi Letkukin. Ja moni muu - ilman pienintäkään aikomusta lähteä esittelemään kyseistä olematonta "taitoa" television valtakunnanverkkoon.

Sitä paitsi eihän Coca Colassa ole ollenkaan liikaa hiilihappoa. Hyvä kun edes tarpeeksi. Pankaapa piruuttanne yhtä aikaa jääkaappiin Coca Cola -pullo ja Pepsi Cola -pullo ja hörppikää niitä vuorokauden ajan tasatahtiin. Saattaa käydä niin, että loppumetreillä Pepsipullosta kuuluu korkkia avatessa huomattavasti terhakampi suhina Kokispullosta.

Seuraaviin juomiin Olli-raasun ei pidä koskea, saati lähteä televisioon mokailemaan:

Ehdotankin nyt maailmanlaajuiselle panimoteollisuudelle, että limonadeihin lisätään hiilihappoa kautta linjan. Esimerkiksi Cuba Libre -drinkkiä väsätessä mikään ei ole masentavampaa kuin väljäksi lemmehtynyt, plassu limsa. Mihin on tämä maailma menossa, kun margariinista poistetaan rasva, kahvista kofeiini, limunaatista hiilihappo ja radiosta juureva rock-musiikki?

Nettisivuilla www.adressit.com on paljon kannatettavia vetoomuksia, mutta tämä hiilihapon puolitusjuttu ei kuulu niihin. Tuhat kertaa järkevämpi aloite on esimerkiksi adressi Muumilimun saamiseksi 1,5 litran pulloihin. "Muumi on kauniin punainen, metsämansikan makuinen virvoitusjuoma, jota me kaikki suomalaiset vauvasta vaariin niin rakastamme", aloitteessa ylistetään. Juuri niin! Muumia jättipulloihin, tölkkeihin, vaikka mihin. Ja sopivan tanakasti hiilihapotettuna.

Samaisella nettisivustolla on toinenkin kannatettava aloite, nimittäin Kauhajoelle jäähalli -adressi. Tosin sen on allekirjoittanut vasta kaksi henkilöä. Tenho lupaa kuitenkin laittaa nimensä tuolle listalle, kunhan kiireiltään ehtii. Aivan liian kauan kauhajokiset ovat joutuneet pelaamaan jääkiekkoa lammen jäällä jäätyneellä hevosenpaskalla.

Sen sijaan allekirjoittaneen tukea ei riitä adressille "Kyynärsuojien vapaaehtoisuus alamäkiajokilpailuissa". Alamäkiajo on allekirjoittaneelle hyvinkin tuttua. Kävihän Tenho aikoinaan Kurikan yhteiskoulua Palomäenkylästä käsin, polkupyörällä. Jääkiekkokaukaloonkaan Tenho ei lähde milloinkaan ilman kyynärsuojia sekä vankkaa iskut ja puristelut kestävää alasuojusta.

Hyvän uuden vuoden toivotuksin!

Tenho Liiteri, erikoistoimittaja, homo sapiens