Voi sentään. Nyt on jo kuulemma joku kukkahattutäti pahoittanut mielensä, kun Tenho rohkeni lauantai-illan blogissaan (kts. alla) kohdella hieman kenkusti aina niin söpöliiniä ja fantastista Marco Bjuströmiä (onko se muuten c:llä vai k:lla). Totta, tulin käyttäneeksi Marcon yhteydessä sanaparia "surullisenkuuluisa mediapersoona". Pahoittelen sitä kovasti ja pyydän muutenkin anteeksi aiheuttamaani surua, tuskaa ja mielipahaa. Muilta osinhan kritiikki kohdistui Marcon esittämään kritiikkiin, jonka kohteena taas oli vekkuli junttiyhtye Eläkeläiset.

Samalla pyydän varan vuoksi anteeksi sitäkin, että luonnehdin Antti Kleemola -nimistä laulajaa "haudanvakavaksi" ja Jari Sillanpäätä (enkelinsiipineen) "karmaisevaksi". He molemmat ovat oikeasti hienoja artisteja ja taiteilijoita ja saavat vielä joskus ansaitsemansa paikan Suomen musiikkielämän "Hall of Famessa".

Summa summarum. Kaikki henkilöt, joita blogissa käsiteltiin ovat todellisuudessa mainioita ihmisiä ja kreatiivisia, hienoja taiteilijoita. Tosin sillä erotuksella, että Timo T.A. Mikkonen ei ole taiteilija, mutta kuitenkin kansalainen ja veronmaksaja vailla vertaa. Jos Timo T.A:n Wranglerit olisivat vielä huutokaupattavana hyväntekeväisyyden merkeissä, ilmoittautuisin mukaan nelinumeroisella summalla.

Teidän Tenho Liiteri
- eilen tuhma, tänään jo kovasti katumapäällä

Iltapäivälehtien otsikoissa saattaa pian lukea, että "Tenho Liiteri haastoi Bumtsi-Bum Markon oikeuteen". Voi nimittäin hyvinkin käydä niin, että haastemies kolkuttelee ensi viikolla sekä Marko Bjuströmin että Suomen Yleisradion ovella. Niin räikeäksi meni euroviisupeli Suomen tasavallassa tänä lauantakiehtoona.

Euroviisujen Suomen karsinnan ylivoimainen ennakkosuosikki Eläkeläiset kaatui Nami-nami Markon taitavasti rakentamaan - ja luultavasti ennakkoon suunnittelemaan - miinaan. Vanhainkotimummojen, Jari Sillanpää -fanien ja Hermannin nuorisoseuran vakiolattarikursseilla yleissivistyksensä hankkineiden suursuosikki Marko "kottikärryt" Bjuström käytti rajatonta mediavaltaansa ja polki Eläkeläiset maan rakoon kolme minuuttia kestäneessä räikeässä, törkeässä, pahansuovassa ja kauttaaltaan veemäisessä palopuheessaan. Provokatiivisessa vuodatuksessa, joka hänen jostain käsittämättömästä syystä annettiin pitää kesken kuumimman ja kiihkeimmän äänestyksen. Vastaavaan uushumppafobiaan ei olisi kyennyt edes liki yhtä surullisenkuuluisa mediapersoona Timo T.A. Mikkonen. Ja mikä karmaisevinta, tämä kaikki tapahtui vain pari minuuttia sen jälkeen, kun olin soittanut 99 sentin hintaisen Eläkeläiset-kannatuspuhelun.

Markon mulkk...piip...maisuudesta suunnattomasti kyrp...piip...ntyneenä soitin heti perään toisen maksullisen puhelun, sitten kolmannen, neljännen, viidennen ja niin edelleen. Laskujeni mukaan käytin keskiolutpäissäni ainakin 7 euroa Eläkeläisten kannattamiseen, mutta Markon provokaation vuoksi rahat menivät taivaan tuuliin. Niinpä haastan YLE:n, Markon ja Lapuan Simpsiön linkkimaston hoitajan oikeuteen tai sitten peruutan TV-lupani, mutta katselen kuitenkin salaa vinttikamarissa televisiota. (Käsittääkseni lupatarkastajaa ei ole pakko päästää kynnyksen yli. Jos tulee väkisin, voi syyttää tunkeutumisesta, kotirauhan rikkomisesta yms.).

Muuten, todettakoon tähän väliin, että tämä kirjoitus on vain mediakritiikkiä.

En mesoa tässä ollenkaan siksi, että olen tuntenut Eläkeläis-soittajat vuodesta 1988 saakka -ja kerran ryypännytkin viikon mittaisen kiertueen heidän kanssaan, vaan siksi, että vihaan kaikenlaista myyräntyötä, falskia vale-asiantuntumusta ja oman aseman väärinkäyttöä, siis markoilua ylipäätään.

No, eihän tuo eläkeläisten biisi mikään huima mestariteos ole, mutta hakkaa kuitenkin mennen tullen voittajaksi valitun kasatshokin, jonka ensi kerran kuultuani kirjoitin muistilehtiööni kaksi sanaa: "täyttä paskaa". Lapsena 1960-luvulla - lapsen musiikkikorvallani - jopa pidin Horttokaalojen musiikista, mutta en voinut kuvitellakaan, että Suomesta lähetetään euroviisuihin vuonna 2010 slaavilais-väritteisen Horttokaalot-ryhmän köyhä ja veretön karvalakkiversio.

Ja sitten vielä ne paljasjalkaiset taustalaulaja-urpot! Voi Jeesuskristus Superstar!

Koska Marko tylysti "diskasi" Eläkeläiset, olisin valinnut Suomea edustamaan Heli Kajon omintakeisella "Annankadun kulmassa" -biisillään. Nina Lassanderkin olisi Tenholle kelvannut, tosin rimaa hipoen. Pahin painajaiseni ei kuitenkaan onneksi toteutunut. Se olisi ollut se, että Pentti "Pönö" Hietanen kaftaaneissaan olisi lähetetty Osloon. Tai Maria Lund, jonka kyllä mielelläni näkisin esimerkiksi Amar-sukkahousumainoksessa...

Aika masentava valinta olisi myös ollut haudanvakava Antti Kleemola mustassa Spede-kauluspaidassaan. Tai Amadeus, jonka Anastasia-biisi kuulosti kymmenen kertaa enemmän turkkilaiselta tai bulgarialaiselta kuin suomalaiselta tuotokselta. Selkäpiitä karmivaa vaikutelmaa täydensi Amadeuksen(!) minareettilaulajan vibrato.

No, nämäkään eivät olisi olleet niin totaalisen karmaisevia kuin Jari Sillanpää pari vuotta sitten paperisissa enkelinsiivissään.

No mutta Tenho, musiikkiahan tämä vaan.

Terveisin Teidän

Tenho Liiteri

Tekisi mieleni sanoa kuin takavuosien vanhat kauhavalaiset tikapuukauppiaat, että "voihan nyt Vittulan väki". En kuitenkaan viitsi, koska Pohjanmaa vuonna nolla -sivustolla ei toistaiseksi ole K18-ikärajaa. Mutta silti. Kuinka tähän tulinkaan taas ryhtyneeksi, arvioimaan euroviisuehdokkaita. Pari talvea sitten kirjoitin tälle blogille Suomen eurovisiokarsinnoista ja nyt ollaan taas samalla tunkiolla. Vaikka ajattelin, ettei koskaan enää...

Katsoin pari tuntia sitten Eurovision laulukilpailun Suomen kakkoskarsinnan. Tarjolla oli neljä ehdokasbiisiä ja - ikävä sanoa - jokainen täyttä huttua, tuubaa ja scheissea. Korkein arvosana, jonka merkkasin omatekoiseen lomakkeeseni oli 7-, ja siinäkin oli kolmen numeron suuruinen euroviisulisä.

Olin kuitenkin hiljaa mielessäni tyytyväinen, että jätin ensimmäisen karsintaerän katsomatta. Siellä nimittäin esiintyi herra Tapani Kansa. Allekirjoittaneen olisi mitä luultavimmin ollut erittäin vaikeaa olla tyrmäämättä Tapsan biisiä ja suoritusta. Tapsan teilaajaksi en kuitenkaan halunnut ryhtyä. Voitonriemuisia, mitättömiä pikku teilaajia Suomi on jo pullollaan. Tyylilajihan on vanha tuttu: "Koska minä en ole mitään, ei kukaan muukaan ole mitään".

Tapsa on oikeasti erinomainen laulaja, joskaan ei aina mikään tyylitajun ja retoriikan mestari. Päinvastoin. Mutta ei se himmennä sitä, että useammatkin kuin parit messevät styget äijä on vuosien saatossa vääntänyt. "Eloise" oli kova. "Anniina" on hieno. "Kuinka paljon rakkautta" -biisissä on klassikon ainesta. "Hafananat", "Veikko Niemiset" yms. unohdamme hienotunteisesti.

Älä lyötyä miestä lyö. Varsinkaan Tapani Kansaa. Olkoon se mottonamme näillä Pohjanmaa vuonna nolla -ohjelman aina niin eettisillä nettisivuilla.

Ok. palataan euroviisukarsintoihin. Tiivistetään. Tässä lyhyet analyysit kakkoskarsinnan neljästä paskabiisistä:

1) SANI: DOCTOR, DOCTOR. 60-luvun kamppeet. 1970-luvun alun pallotuoli. Vuoden 1980 keskilattea diskobiisi. Oktaavibassoa, moog-mörinää. Tanssityttöjä. Tarvinneeko sanoa enempää. Ai niin, Sanin sääret sentään ihan ok.

2) PASSIONWORKS: SURRENDER (featuring lääkärin ja Tanja Turusen veli Tony "Tietenkin Y:llä" Turunen). Boring, boring, boring soft-goottiheviä, johon kohta varmaan Katri Helena ja Beritkin kyllästyvät. Mimmillä heikko ääni. Basistilla ja kitaristilla iänikuiset haara-asennot. Virsisävellaji. Basisti Kristian ilmoitti, että kyseessä on tosi intohimoista musiikkia, tunnemyrskyjä jne. eli siis täyttä paskaa.

3) REMU: PLANEETTA. Remun planeettapyörä heittää kyllä hassulla tavalla, mutta biisi ei silti jaksa oikein säväyttää. Remun pitäisi laulaa joko paremmin tai huonommin. Camp-ulottuvuus on aina ollut osa euroviisuja ja siitä kai tässäkin - toivottavasti - on kyse. On tässä silti jotain. Remun verran.

Tenho diggaa Remua sentään hiukan.

4) WALDO'S PEOPLE: LOSE CONTROL. Bändi on ollut 8 vuotta tauolla, joten remmiin on pitänyt haalia jo yksi nuorempikin naislaulaja. Tenho piti uudesta tytöstä, mutta ei biisistä. Jospa Waldo's kaikessa lapsellisuuudessaan on nyt sitä lippalakki/Coca Cola/jee jee -kamaa, millä euroviisuissa noukitaan pisteet Turkista, Kreikasta ja entisestä itäblokista. A vot, sehän tekee yhteensä jo paljon!

Näillä mennään (huokaus). Päätän osuuteni ja raporttini tähän.

Tenho Liiteri/Turku/Kurikka/koti/oma tietokone/oma pää/pulleat sormet/talvipäivä ja kitara.

Perkele, löin vahingos enterin ja heti lähti stoori etiäppäin. Aivan keskenerääsenä. Jatketahan äsköösestä.

Mutta pitemmittä puheitta paras. Tarkootuksena oli vain sanoa, jotta tuolla tiimillä sijoottuminen hopialle oli oikiastansa erinomaasen hyvä suoritus. Meirän poijat olivat suorastaan ylisuorittajia, vaikka vimppa peli menikin päin persettä.

Huolestuttavaa on kuitenkin tuo suomalaasen kiekkoolun outo dilemma, jotta peli alakaa olla normaalitasolla vasta sitten, kun ollahan pari, kolome maalia takana. Auta armias, jos ollahan johoros, niin melekeen joka pojalla on ns. marjapaskat housuus. Johtoasemas purkukiekot napsahteloo melekeen poikkuksetta vastustajan lapahan. Etenkin Söderholm, Berg, Kukkonen ja Saravo ovat suorastansa erikoostunehia jakelemahan namupasseja vihollisjoukkueen hyökkääjille.

Jatkoa ajatellen alakaa tuntua siltä, jotta ei sillä oo kovinkaan suurta väliä, mitä Suomen valamentaja tietää jääkiekosta. Kunhan vain olis hyvä kallonkutistaja. Minkäläänen lie tämä Shedden tällä osastolla?

Summa summarum. Hienot kisat ei niin superhyvältä joukkueelta. Uskon, jotta kolomen vuoren sisällä saarahan vielä kultaakin. Mitä tuumaa Olavi?

Tenho Liiteri

Ei voittanu Hanna, ei Kimi eikä Leijonat. No, Hansun biisi oli pikkuusen liian synkkä ja flataanen, ja Kimiltä hajos jälleen kerran alapään tukivarsi tms.

Mutta mikä, mikä peeveli tuli Jellonille? Tottahan Kanada hyvä oli, mutta ei torellakaan mikään legendaarisen rautaanen porukka. Vaahteramäen poijat olis ollu lyötävis pikkuusenkin tavallista paremmalla pelillä. Mutta kun ei. Ei, vaikka olis itkeny, pyytäny ja käskeny. Pakkas meirän poikia jännittämähän aivan liikaa. Vattas kiersi ilikiästi.

Mutta toisaalta. Ei meillä ollu tällä kertaa mukana ainuttakaan maailmanluokan staraa. Ja porukka oli kaiken päälle meleko hiras. Toki sielä pari faartikonetta oli, mutta nuon niinku keskimäärin lähtönopeus oli korkeintaan tyyryttävää tasoa. Ja jäähyjähän siitä tuloo, kun pakit joutuu roikkumahan pairas, jotta