Tervehdys ystävät!

Tenho Liiteri & Olavi Letku toivottavat kaikille väestöryhmille tasapuolisesti mitä mainiointa alkanutta vuotta!

Meitähän ei täällä lamat ja taantumat hetkauta. Mitä kovemmat ajat, sitä enemmän tarvitaan sirkushuveja. Viime vuosi meni meiltä hyvin pitkälle muiden projektien parissa, Tenholla Kakkurin Sahurit ja Olavilla Rytmiraide. Näistä johtuen tämä blogi on ollut hiukan huonossa hapessa viime vuonna. Selittelemättä asian tilaa sen enempää, lupaamme aktivoitua taas tämän kirjoittelunkin suhteen.

Untamo Perttu & Kakkorin Sahurit esiintyivät vuoden 2008 Rytmiraiteessa.

Aivan laakereilla ei olla levätty Pohjanmaa Vuonna Nolla -hommienkaan suhteen. Kävimme kesällä tekemässä jo 15. AJANTAPPAJA -kalenterin. Tekopaikaksi valittiin Gdanskin kaupunki Puolan maalla. Tuo matka olikin aikamoinen seikkailu, sillä me kokeneet erikoistoimittajat olimme varomattomia ja jouduimme rikoksen uhriksi. Tuosta seikkailusta laitan tarkemman tapahtumakuvauksen lähiaikoina, ellei sitten Tenho ehdi sitä ennen.

Ajantappajaa saa tuolta kaupan puolelta.

Pienenä pikanttina yksityiskohtana lähimenneisyydestä mainittakoon, että toinen meistä joutui pukittelemaan, mutta kumpi?

Hyvä teille!

Olavi Letku

Otsikon runomitta kertokoon kaiken siitä itsekritiikittömyyden täydellisestä puutteesta, joka on mahdollistanut kaikki nämä 15 vuoden aikana Tenhon kanssa työstämämme sketsit. Olisiko ainuttakaan lihamies-sessiota purkitettu, jos olisimme ryhtyneet miettimään sopivuuden rajoja. Jos joka kerta kun kirota päräytimme tai röyhtäilimme puolihuolimattomasti sketsin aikana, olisimme laittaneet homman uusiksi tai kuuntelun jälkeen sketsin lihoiksi, ei tätä sketsitavaraa olisi ollut enää pitkään aikaan julkaistavaksi asti. (Mainittakoon, että lihoiksi laittaminen on yleisradiomiesten viljelemä sanamuoto ääninauhan ylijyräämisestä tai jutun hyllyttämisestä).

Toki mekin olemme muutaman jutun hyllyttäneet, toistaiseksi. Milloin mistäkin syystä. Joskus homma meni niin kertakaikkisen ööveriksi, että edes meillä ei ollut häpyä näitä tuotoksia julkaista. Joskus meitä nauratti oma radioteutarointi niin paljon, ettei jutusta enää saanut vanha erkkikään selkoa. Mutta onko nämä nauhat pantu lihoiksi? Ei toki, kuuntelemme tätä undergroundia toisinaan omaksi iloksi ja ojennukseksi erikoistoimittajain kesäpensionaatissa Housujärvellä. Toinen juttu on sitten julkaistaanko näitä varsinaisia totaalisekoiluja koskaan. Ehkä postuumisti, jos meistä joskus aika jättää ja vaihdamme paremmille kanaville lopullisesti.

Vaan eipä hätää, erinomaisen kuranttia materiaalia on vielä kosolti jäljellä ja kuten oppinut kollegani vast'ikään tällä blogilla kirjoitti, sitä jumalauta julkaistaan kohta puoliin. Ja paljon jää vielä varastoonkin.

Tenholle suurkiitokset siitä kun jaksoit paimentaa sekopäisiä studiomiehiä saadaksesi sketsiemme kaikki hienoudet raidoille. Se on kuulkaas eritoista kuin jonkun sinfonian hiominen. Näissä lihamiehissä sun muissa jorinoissa on ihan omat nyanssinsa.

Lopuksi tahtoisin laittaa pari korjausta, jos Tenho sallit. En ollut Estorilin kasinolla, mutta kylläkin Helsingin Grand Casinolla, toki ihan opintomatkalla vaan. Heti kättelyssä voitin pienellä panoksella 100 euroa. Lainassahan nuo rahat tietenkin vain olivat, sillä pelasin ne samantein erittäin addiktiiviseen ravipeliin. Mainio vekotus, kuusi leikkihevosta kiertää rinkiä täysin sattumanvaraisesti ja sitten me pösilöt löimme niiden maaliin tulosta vetoa ja hävisimme rahamme.

Kylpylässäkään en ole käynyt, mutta Viking Mariellan saunaosastolla hikoilin hyvän aikaa ja palautin sitten nestehukat allasbaarilla. Olin mullikarjayhdistyksen ekskursiolla Tukholmassa, tässä Tenhon arvaus siis osui oikeaan.

Lämpimäislevyjä kuin adventtikalenterin ensimmäisen luukun avaamista odotellen

Olavi Letku

Ajatelkaa, hyvät lukijat. Siitä on jo yli 15 vuotta, kun Pohjanmaa vuonna nolla -radio-ohjelma kajahti ensimmäisen kerran eetteriin. Lopettelin noihin aikoihin pro graduani suomalaisen kirjallisuuden nykytilasta, ja Olavi oli juuri valmistunut tanhukoulusta. Koska meillä ei ollut muutakaan tekemistä, päätimme ryhtyä väsäämään radio-ohjelmia.

Ensin ajattelimme ryhtyä työstämään ajankohtaisohjelmaa, jossa ruodittaisiin happamalla naamalla tupo-ratkaisuja, maailmankaupan vääristymiä ja metsäklusterin tulevaisuusnäkymiä. Tuumimme kuitenkin, että paskat - tehdään sittenkin jotain mukavaa ja pönttöä ja katsotaan, mihin se johtaa.

Hölmöilyä on nyt kestänyt puolitoista vuosikymmentä. Lapset ovat tulleet murrosikään, ja vihjailevat nyt haluavansa vaihtaa sukunimensä. Ani harva 15 vuoden takaisista tuttavista enää tervehtii tullessaan kadulla vastaan. Homma on siis mennyt viimeisen päälle putkeen.

Juhlan kunniaksi Pohjanmaa vuonna nolla -tuoteperhe kasvaa lähiaikoina kahdella uudella äänitteellä. Joulukuun alkupäivinä ilmestyvät 15-vuotisjuhla-cd:t "Nauravat nakit" ja "Lihamiehet - Pohjanmaan Käriste". Levyjen sisältö on kokonaisuudessaan ennen julkaisematonta (useimmat sketsit on toki takavuosina ajettu kertaalleen radiossa).

Luvassa on yhteensä lähes 160 minuuttia megalomaanista sketsiviihdettä. Punnittua puhetta. Sydänverellä tuotettua tragikomiikkaa. Lukuisista eri käsikirjoitusversioista valikoitunutta skandinaavista laatuviihdettä. Kunpa radio-ohjelmistakin myönnettäisiin vuosittain Finlandia-palkinto (huokaus). Miksei muuten, perkele, myönnetä? No jaa, jos myönnettäisiin, ehkä sen kuitenkin saisi joku luontoilta tai puhelintoivekonsertti.

"Pohjanmaa vuonna nolla" saatettaisiin tosin nostaa esille varoittavana esimerkkinä huonosta ja mauttomasta radioviihteestä. Kriitikot heristelisivät sormia ja puhuisivat lapsen asteelle vajonneista aikuisista. Mutta te rakkaat kuuntelijat, te pistäisitte Hossille meilin ja pyytäisitte käärimään pari levyä lahjapaperiin... Näin me ainakin haluamme uskoa. Emmehän me tätä muuten tekisi.

Uusien levyjen kiireisestä ilmestysaikataulusta johtuen tämä viikko on ollut allekirjoittaneelle uskomattoman raskas. Illat ja yöt olen riutunut tietokoneen äärellä ja studiossa Olavi Letkun liehuessa pikkutakki lepattaen Tukholmassa, Helsingissä, Nokian kylpylässä ja Estorilin pelikasinolla. No, palkkapäivänä on meikäläisen vuoro hymyillä. Hetkinen, minkä ihmeen palkkapäivän?

Jaarittelut sikseen. Täytyy pikku hiljaa lopetella. Tein illansuussa erinomaisen jauhelihakastikkeen, jonka suolaisuudesta johtuen nyt alkaa puskea jano päälle. Taidanpa käväistä alakerrassa jääkaapilla hörppäämässä yhden Letku & Liiteri -tasapökän. Kyseisen uutuusoluen etiketti julkistetaan aivan lähiaikoina.

Hupaisaa pikkujouluaikaa!

Tenho Liiteri

Maanantai, ensimmäinen päivä Ajantappajatalkoiden jälkeen

Totta toinen puoli, sanottiin jo Paroni von Münchhausenin tarinoista. Ajantappajaurakan jäljiltä pönttö on nyt hiukan tasan, joten sallinette pienen sekoilun tajunnanvirrassa. Yökellojen väärästä soitosta kirjoitti muuten Franz Kafka teoksessaan Linna. Mitä taas ajantappaja 2008 talkoisiin tulee, voinemme Tenhon kanssa todeta kuin Pentti Saarikoski onnistuneen Odysseus-käännöksen jälkeen: Työ on nyt tehty, vaiva on nyt nähty ja voimme syödä ja juoda jumalaiseen aamunkoittoon asti.

Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen, Franz Kafka ja Pentti Ilmari Saarikoski

Kuten yllämainitut kirjailijat, joudumme mekin Tenhon kanssa usein ammentamaan tuotoksemme ihmismielen hämärämmästä osastosta tai jos tuo aivokurkiaisen viitoittamaton vyöhyke on pelistä pois, täysin nestemäisten stimulanttien avulla. Von Münchhausen, Kafka tai Saarikoski eivät sen kummemmpin ole henkisiä esikuviamme kuin vaikkapa Outsider, Robert Crumb tai Väinö Riikkiläkään. Tenho pystyisi kahdessa minuutissa luettelemaan puolensataa lisää. Tahdon vain sanoa, kuten Eino Leino, että kaalliit olivat laulujen lunnaat.

Vähemmän kaunokirjallisessa Jari Sillanpään laulun tekstissä sanotaan, että Myrskyn jälkeen on poutasää. Aurinko paistaa kuin perse, patiolla auringossa mittari näyttää 34,4 celsiusta ja rääväsuiset satakielet soittavat turpaansa marjapuskissa. Hyvä on hiihtäjän taas hiihdellä, saattaa olla että kalenterinteon jälkeisestä dayafterista selvitään ilman loivennusta ja psyykeläälitystä.

Kenties 72 tuntia kestäneen huutovesi- ja penkkivellikuurin jälkeinen yllättävänkin seesteinen olo johtuu luomistyön aikaisesta oivallisesta juomavalikoimasta, joka löytyi Tenhon kylmälaukusta, ja toisaalta tanakasta ruokahuollosta. Suomalainen vodka ja irlantilainen whisky höystettynä hyvin valitulla penkkivellillä jättää ihmisen elimistöön vähiten epäpuhtauksia ja krapulaa aiheuttavia kuona-aineita sekä tanniineja.

Ruokailimme ainoastaan ykkösluokan gourmee-paikoissa, Jaskan Grillilla ja Kosmoksessa. Jälkimmäisessä on sekin hyvä puoli, että valomerkki tulee perinteisin menoin jo puoli yksi yöllä. Loppupeleissä totesimme Tenhon kanssa, että turhaan emme ole Suomen närästysvammaliiton ainaisjäseniä. Raskas ruoka laittaa vääjäämättä tottuneenkin mässäilijän mahahapot koetukselle. Aivan vähäinen ei ollut nauttimiemme happosalpaajien, vhishy-vesien ja ruokasoodapurkkillisten määrä, unohtamatta laupiasta Samariinia.

Vaikka tässä hieman raotankin Ajantappajan syntyhistorian esirippua, ei se ole oleellista vaan lopputulos, Ajantappaja 2008. Se roikkukoon ensi vuonnakin semtaliininaulalla auringonpolttamaan tapettiin lyötynä niin larvakylien tölleissä kuin rintamaittenkin mahtitalojen seinillä. Tulkoon tuo ajast'aika kulumaan eteläpohjalaisen agraariväestön karvaisten käsien selaamana Tammikuun hankikannoilta aina Sylvesterinpäivään saakka!

Olavi Letku
Erikoistoimittaja

"Kun on kerran kuullut yökellon väärän soiton, ei enää koskaan voi sovittaa erehdystään". Nämä mahtinovellistin sanat (oliko Guy de Maupassant?) sopivat mitä mainioimmin kuvaamaan tunnelmia Ajantappaja -kalenterin tekemisestä Hilton-hotellissa emeritus-vittuilija Olavi Letkun kanssa.

No, okei, okei, Olavi on kosmopoliitti, myönnettäköön, mutta samalla myös aivan kaamea ns. pörrääjä. Siinä vaiheessa kun tavallinen ihminen aikoo jo vetäytyä yöpuulle, alkaa mahtipontinen "Olavi-show": ts. itsekseen puhuminen, Tullamore Dew -pullon kanssa pelehtiminen ja rikuneeraminen, soittelu sex-linjoille ja luoja tietää mitä kaikkea muuta. Silmä- ja korvatulpista ei ole paljonkaan apua, kun Olavi alakaa tutkia pientä kulkijaa sisällään.

Olavi on jo hyvää vauhtia vaipumassa mielipuolisuuden synkkään yöhön, kun Tenho vasta aloittelee bailaamista onnistuneen Ajantappajasession jälkeen.

No, saimme sentään Ajantappaja 2008 -kalenterin tehtyä. Tosin jouduimme viimeistelemään käännöstekstejä Hki-Tku -Pentoliinossa Olavin fläppärilä kuunnellen puolihullun turkulaisen taksikuskin oikolukua. Ei "in", vaan "on", ei "arse", vaan "ass", tiesi tämä Portsan gona neuvoa tapittaessaan luvatta haukansilmillään tietokoneen ruutua, johon tekstiä alkoi tulla aina vain verkkaisempaan tahtiin. Kielitaitonsa kyseinen kummijalakaheebo oli hankkinut Siinain erämäässa Ensio Siilasvuon ja Gustav Hägglundin adjutanttina.

No, loppujen lopuksi viikonloppu oli kuitenkin varsin onnistunut. Kyllä Letkunkin kanssa pärjää, kun antaa mennä maharollisimman paljon molemmista korvista ulos. Mutta, jos totta puhutaan, niin Ollee on mitä oivallisinta matkaseuraa - aivan sieltä parhaasta päästä.

Nyt joka tapauksessa onnellisesti kotona. Taidankin käydä hetkeksi ottamaan aurinkoa takapihan baden-baden - telttavuoteelle. Huomenna alakaa laihrutus, tupakkilakko, raittiuskuuri jne. Kalenteri on yhtä kaikki tehty, thank lord (toivottavasti OL on myös muistanut tekstimme tallentaa).

Toivoo Teidän alati uskollinen

Tenho Liiteri