Tenho Liiteri on tullut vanhaksi. No ei sentään, mutta kumminkin siihen ikään, jotta kaikenlaista kremppaa alkaa olla. Siksi sijoitankin tämän kirjoituksen osastoon "kulahtaneet popparit".

Kaikenlaista kremppaa. Niin kuin nyt esimerkiksi tuo oikea polvi. Huomenna maanantaina kirurgi Juhani Ikonen tekee jo toistamiseen tähystystoimenpiteen T. Liiterin surkealle polvilumpiolle & nivelkierukalle.

Entisenä Suomen jääkiekkomaajoukkueen ja TPS:n luottolääkärinä Ikonen varmasti osaa asiansa. Tenhon tehtäväksi jää lähinnä huolehtia siitä, ettei sulkijalihas falskaa. Siinä on muuten pirun kova homma, sillä epiduraalipuudutus vie totaalisesti tunnon vyötäröstä alaspäin. Kokemuksesta tiedän, että esimerkiksi oman ns. klinun olemassaolosta ei ole leikkauksen aikana ja jälkeenkään minkäänlaista havaintoa. Vanhat pornovideot potilaan ja sairaanhoitajan välisestä animaalisesta seksistä eivät varmastikaan ole kuvattu päiväkirurgisen osaston heräämössä.

Miksi kerron kaiken tämän? Siksi, jotta saattaa vierähtää jokunen tovi ennen kuin taas kykenen jalkautumaan Fujitsu Siemensini ääreen. Onneksi meillä on mr. Olavi Letku, joka tunnetaan paitsi tavattoman vuolaana myös erittäin lahjakkaana sanankäyttäjänä.

Soittelin eilen Ollille, ja hän lupasi jo aivan lähipäivinä kirjoittaa tälle blogille muutamia sarkastisia vittuilu-klausuuleja liittyen maamme uuteen hallitukseen. Samalla hän kertoi raapustavansa jokusen pastoraali-tuokiokuvan lapsuuskesistään Seinäjoen Alakylässä. "Sotaojan pyörtänöllä" tulee kuulemma olemaan näiden lapsuusmuistelojen otsikko, näin Olavi pienessä nousutällissä vannoi. Saanemme varmasti myös muutaman Olavi Letku -ruokaohjeen - Itikan ja HK:n makkarajalosteiden tiimoilta tietenkin.

Superstädää alkavaa kesää kaikille!

Tenho Liiteri

Tsaude!

Tiesinkin hieman Tenhon vastinetta odotella. Siksipä otin illalla alle nokoset, jotta saatoin siirtää näitä kirjallisia töitä tänne yön pimeisiin tunteihin. Mitä Tenhon Pop Corn -levytykseen tulee, juuri näinhän kirjoitin "...esitti Hot Butterin mainion kappaleen Pop Corn rummuttaen ilmalla pullistettuja poskiaan niin taitavasti, että...". No, tohkeissaan ei aina jaksa lukea juttuja loppuun.

Kyllä minä vieläkin ihmettelen tätä Whittakerin tapausta, mutta jos se nyt on oikein oskilloskoopilla tutkittu ja verrattu. Tosin en ihan tarkkaan muista kuinka tuo laite varsinaisesti toimii, koska podin kovin kiusallista työuupumusta aikoinaan koulun fysiikan tunneilla. Ne kun olivat aina aamu kahdeksalta.

Vielä vähemmän tunnen syntetisaattoreita, pulsaattoreita, kultivaattoreita ja tabulaattoreita. Luin kuitenkin tässä päivänä muutamana jutun jaappanilaisten tekemästä syntetisaattorista, johon on äänitetty kaikenlaista äänimaisemaa. Näitä ääniä sitten saataisiin ulos koskettimista. Olisikos tässä nyt käynytkin niin päin, että Rogerin loistavaa vihellystä olisi kopioitu vaikka nyt tähän mainitsemaasi Rolandiin?

Kumpi jäljittelee kumpaa? Kumpi oli ensin, Roland vai Roger? Mene ja tiedä!

Laitanpa tähän vielä linkin tuolta meidän keskustelupalstalta. Linkin oli löytänyt nimimerkki rimari, kiitos tästä! http://www.youtube.com/watch?v=5FBxvmbE_9g Siinäpä viheltäjä elementissään!

Vieläkin muistaisin, että studiossa on Landola ainakin nähty, jos hetikohta tiedänkin, että Suzuki ja Isuzu sopivat paremmin Tenhon hyppysiin. Olisiko näkemälläni Landolalla ollut joku muu kuin soitannollinen funktio? Ehkäpä se oli tarkoitus prääsätä paskaksi lavashowssa. En minäkään kaikkia yli 2000 tekemäämme sketsiä muista, onneksi.

Nyt kun mainitsit, niin Heinosen Tapsan kiihkeä Julian Grimau vuodelta 1971 on kyllä ohjelmassa soitettu. Itsekin lauleskelin tuota, Taistelulaulut-vihkosessakin julkaistua kappaletta aivan hiljattain.

Toots Thieleman boikottia en voi käsittää, mutta ei sota yhtä miestä kaipaa. Ehkäpä tuo on vastaveto sille, etten itse halua suosikkisi Demis Roussosin olevan ohjelmassamme äänessä. Olkoon tuo boikottiasia sitten tasapeli 1-1.

Voi hyvä luoja. Kattelkaa ja kuunnelkaa ny itte: http://www.youtube.com/watch?v=erDQ-UxyBwo

Mutta kiitos kutsusta kuomaseni, olkaamme vappuna oskilloskooppisi vieressä silmä ja korva tarkkana. Tuon kaikki Whittaker-vinyylini, vodkat ja lingonit. Eiköhän tämä kuuma kiistaperuna saada vielä suotuisaan ratkaisuun. Lähden huomenna hieman Mullikarjayhdistyksen kanssa risteilemään, joten tarkennuksiani asioihin tällä blogilla täytynee odottaa tuonne pyhään asti.

Tuli kyllä hyvään aikaan tämä reisu, pääsenpä hetkeksi näistä Roger-ristipaineista hermolepoon. Kävin eilen oikein Stressmannissa tekemässä hankintoja ja täräytin tuliterän liilan pikkutakin varmistaakseni edustuskelpoisuuteni.

Niinhän siinä kävi, kuten meikäläinen arvelikin. Olavi Letku otti puhelimessa kauhean pultin, kun uskalsin kautta rantain, varovasti ja ystävällisin äänenpainoin epäillä, ettei Roger Whittager ehkä itse vihelläkään kaikkia biisejään, vaan hantaakeissa on joku syntetisaattori-hemmo. Melkein tuli luuria korvaan. Kauniiksi lopuksi sain kuulla varttitunnin pituisen esitelmän siitä, mitä kaikkea mahtavaa herra Whittager on tehnyt ja tulee vuorenvarmasti vielä tekemään...

Vähän tuli samanlainen olo kuin olisi jutellut jehovantodistajan kanssa. No, tällaiseen on tietysti vuosien mittaan joutunut tottumaan.

Täytynee vaan lyödä entistäkin kovempia argumentteja pöytään. Aionkin heti maanantaina soittaa Jaakko Kolmoselle ja mahdollisesti myös Veijo Vanamolle ja kysyä, mitä he tietävät tapauksesta Roger Whittager. Luulisi miehillä olevan jotakin tietoa, olihan Whittagerin biisi "Finnish Whistler" (pohjautuu kansanlauluun "Oi, jos ilta ehtii") peräti 15 vuotta Patakakkosen tunnarina.

Vihelsi tai ei, Rogerilla on aina ollut silmää ja makua asiallisille asioille

Ehdin jo hakea yhteystietoja Kolmosen Jaskan nettisivuilta. Siinä on muuten perhanan hyvät sivut. Tietoa löytyy vähän kaikenlaisista asioista, esimerkiksi lapamatovaarasta ja siitä "voiko karvat polttaa ja keittää turvan nahkoineen". Oikea vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on muuten, että "aivan ohutta sierainnahkaa voi jättää sylttylihaan kiinni, vaikka jotkut kylläkin polttavat turvan laitakarvoja ennen keittämistä".

Nam!

Näiden mainioiden saittien kautta voi tilata myös "Hirvieläinten paloittelun ABC-kirjan". Siinäpä hyvä lahjavinkki esimerkiksi hopeahääpäivää ajatellen.

Tenho Liiteri

Joku viikko sitten leheret kirijootti brittilääsestä äijästä, joka oli teheny pirusti rahaa väärentämällä klassista musiikkia. Äijä oli ensin nauhoottanu parit taharit rouvansa - joka oli ainakin joskus ollu jonkinmoinen pianisti - soittoa ja leikelly sitten perähän pitkiä pätkiä maailman huippupianistien soittoa. Täyrestä meni niinku entisen poijan polokupyöränsisäkummi-kortonki, paitti jotta lopulta löytyy yks sellaanenkin pianonklanuuttamisen asiantuntija, joka ei antanu kaiken mennä välikorvasta sisähän ja sisäkorvasta pihalle. No, käryhän siinä kävi gubbelle, joka oli aloottanu "harmittomasta kokeelusta", mutta sitten innostunu pikkuussen liikaa eli noin kuuren LP-levyllisen ja parin kymmenen miljoonan punnan verran...

Appropos, ajelin pari tuntia sitten turboahdetulla Fordillani salibandy-arenalle - meikäläänenhän on kantavia voimia "Sweat-Brothers" -nimisessä ääliöporukassa - ja kuuntelin ajellessani autoradiota. Sieltä tuli puhelintoivekonsertti, niinkuin aina perjantaiehtoosin. Havahruun siihen, kun Ari-niminen soittaja - luulin muuten häntä ensin naiseksi, sillä hänellä oli tavattoman vieno, huilumainen ääni - toivoi "mitä tahansa biisiä, jossa Roger Whittager viheltää". En tierä, kuinka moni teistä - hyvät lukijat - tuntee Roger Whittagerin tuotantoa, mutta sen uskallan sanoa, että ellette tunne, niin ei jumalauta kannata tutustua. No, kumminkin, tämä Ari kertoi mielenkiintoisen seikan: Aarre "Arska tehtaalla" Elo oli jossain 60-luvun Tv-showssa kysynyt Whittagerilta, jotta ei suinkaan W:llä vain ole jonkinlainen kone - pilli tms. - suussa, kun hän viheltää niin sanoin kuvaamattoman kauniisti.

Siinä Arska paukahutti ilimoolle sen - ehkä leikillänsä, mutta kumminkin - mitä meikäläänen on vuosikymmenien ajan epäälly. Nimittäin sen, jotta R. Whittager ei oikiasti viheltäny, vaan jotta homman hoiti joku pan-huilun kohtalaasen hyvin hallitteva sturiomuusikko. Kuviohon sopii se, että aina kun Roger vihelti, niin sillä oli molemmat käret suun eressä (kun hän muka niin kovasti joutui lopputuloksen vuoksi muikistelemaan huuliaan, jynssäämään noukkaansa, kiristelemään ikeniään ja asettelemaan kieltään...)

Minä en VÄITÄ mitään, mutta ihimettelen vaan kovasti. Tässä on nyt hiukan hieman samanmoista filungin makua kuin Letkun ja Liiterin kuuluisassa sketsissä "Nightingale Sang in The Berkeley Square".

Kysynkin nyt Olavi Letkulta - joka on heti Juha Miedon jälkeen huomattavin kaikkien alojen asiantuntija Pohjanmaalla - jotta viheltikö Roger Whittager itte vai ei. Käsi syrämelle Olavi, viheltikö R.W vai ei?!

Jos suurena Whittager-fanina tunnettu Olavi pystyy aukotta toristamahan, että Whittager hoiti "huiluosuutensa" itte obligaattoineen päivineen, niin tällä puheella kustannan Olaville täyren kopan tasapökkää! Vaikka heti huomenna!

Jään orottelemahan. Toivottavasti en turhaan.

Teidän Tenho Liiteri

Cliff Richard on se harmaatukkainen äijä, joka yrittää vielä 66-vuotiaanakin näyttää auringon paahtamalta eteläkalifornialaiselta teinipojalta. "Clidda" on siis hieman samanlainen baby face kuin erikoistoimittaja Olavi Letku, jolta taas viime viikolla - ties monennenko kerran - kysyttiin paperit Ilmajoen Alkossa.

Kaliforniasta Mr. Richard ei kuitenkaan ole kotoisin eikä Isostakyröstä, vaan Isosta Britanniasta. Hän toi aikoinaan rockin Englantiin, mitä ei kyllä jumalauta millään uskoisi, kun kuuntelee äijän levyjä viimeisten 40 vuoden ajalta. Täyttä scheissea, anteeksi nyt vaan.

Kaliforniasta tuli mieleen mainiot Marco California -limsat, joita aikoinaan valmistetiin pienessä vaatimattomassa vajassa Sauvon kirkonkylässa. California-potun vetoisuus oli vain 0,25 litraa, mutta pullo oli kertakäyttöinen ja hauskalla tavalla röpöliäinen. Kurikasta California-limuja sai ainakin Gösta Rakin grilliltä. Kuivanmäen "Laredo" rupesi kerran ryyppäämään ja keksi, että California-Cola on mitä oivallisin lantrinki. Laredon lantrausssuhde oli yksi pieni California-pullo kohti litran lekaa kuuskymppistä Koskenkorvaa. Mukava nousutällihän siitä tuli - ja vähän peijakkaan äkkiä.

No, mutta Cliffistähän nyt piti puhuman. Miksikö? Siksi, koska Cliff on nostanut kotimaassaan jumalattoman äläkän siitä, jotta häntä ei muka arvosteta tarpeeksi. Väittäisin kyllä päinvastaista. Allekirjoittaneen mielestä herra Richardin vaatimatonta tuotantoa ja habitusta on arvostettu aivan tolkuttoman liikaa. Voisin melkein lyödä vetoa, että kyseistä maata johtava flamma, siis Kuningatar Elisabeth, on lyönyt Cliffin ritariksikin ainakin pari, kolme kertaa. Siinä missä Eltoninkin. Se, että Cliffin entisen bändin The Shadowsin kitaristia Hank Marvinia arvostetaan alan piireissä enemmän kuin Cliffiä itseään on kylmä, vääjäämätön fakta. Sen kanssa on ikämiesteini-Cliffinkin pakko elää.

Sitä paitsi. Cliff Richard tienaa humppalurituksillaan 40 miljoonaa puntaa vuodessa. Sehän on melkein yhtä paljon kuin me Olavin kanssa tästä Pohjanmaa vuonna nolla -bisneksestä.

Sekin vielä, että Cliffillä on vuoden 1980 Roll-Royce, vuoden 1990 Mercedes Benz SL 500 ja uudenkarhea Range Rover. Meikäläinen ajaa Fordin tila-autorotiskolla ja Olavi kälyisellä vanhalla Ladalla.

Saatan olla pikkuisen sarkastisella tuulella, mutta se johtuu vain siitä, että rouva Liiteri tuli juuri seminaarista ruotsinlaivalta ja toi tuliaiseksi pullollisen Grantsin viskiä. Viski tekee ääliöksi meikäläistä paljon viisaammatkin miehet, jos nyt sellaisia on ylipäätään olemassa (voi, on niitä, ja todella paljon!). Olavi Letku muuten tulee viskiä juotuaan aivan taukiksi. Hän konttailee lattialla ja luulee olevansa susikoira Hitlerin valtakunnankansliassa. No, siitä aiheesta kuvallista materiaalia sitten, kun teemme Pohjanmaa vuonna nolla -DVD:n

No niin, viski-tekosyyllä voinkin listata tähän saman tien kaikki muutkin vanhat eltaatunet "kuuskytä ja risat" -popparit. Anteeksi jo etukäteen, jos loukkaan joidenkin lukijoiden herkimpiä tuntoja. Elton Johnin jo mainitsinkin. Sitten tälle eltaantuneiden listalle kuuluu tietysti Phil Collins. Ja Paul Anka ilman muuta - Pauli muuten rähjää bändilleen aivan kamalalla tavalla. Stingiä tältä listalla ei voi mitenkään sivuuttaa eikä myöskään Rod Stewartia.

Pedofiliasta tuomittu Gary Glitter ei ansaitsisi kuulua edes tälle listalla, mutta pannaan nyt "Leader Of The Gang" joukon jatkoksi. Samaa scum-porukkaa on luonnollisesti Alvin Stardust, jonka mustia nahkahanskoja yritettiin kerran kaupata Southebyn huutokauppakamarissa. Joku höppänä mummo - joka ei ollut ikinä kuullutkaan Stardustista - osti ne miehelleen puutarhakäsineiksi neljällä punnalla.

Whiskey was talkin', not me!

Tenho Liiteri