Sain vasta pari minuuttia sitten valmiiksi tämän kirjoituksen alapuolella olevan joululaulu-vuodatuksen, mutta nyt jo väsäilen kuumeisesti uutta stooria. Mistä tässä oikein on kysymys? Lieneekö allekirjoittaneella a) euforia b) mania c) ei yhtään mania d) patteri tasapökkää kirjoituspöydän loorassa, vai e) patteri vailla lataamista.

No, tiedä häntä, mutta nyt heitän tulikuuman poliittisen haasteen: Kaikki Suomen tavalliset tallikaiset, kaikki TV:tä toljottavat sohvaperuna-urpot, kaikki HK:n sinistä diggaavat sauvakävelijät, kaikki Heikki Kahila, Jari Sillanpää, Veeti Kallio ja Katri Helena -fanit, yhtykää! Nyt on viimeinkin tullut aika teidän - siis kaikkien meidän - siirtyä vallan kahvaan tässä tuhansien järvien, satojen jokien ja yli 30 lossin ja yhteysaluksen maassa. Heja tomtegubbar! Eviva revoluzione!!

Olen kuluvan vuoden hiljaiseloni aikana tarkkaillut suomalalaisia poliitikkoja - muun muassa lukemalla heidän jaarittelujaan, anteeksi haastattelujaan, Apu, Eeva ja Avotakka -lehdistä, yhden jopa Jallusta, ja tullut siihen tulokseen, että melkein kaikki kansanedustajamme ovat liian bisarreja ja kummallisia tyyppejä edustamaan tavallista suomalaista rahvasta. Eduskunnasta löytyy kyllä parmalaisten juustojen harrastajia, cherbourgilaisten sontikkojen keräilijöitä, riippuliitäjiä, lakmuspaperi-spesialisteja, regionaalisen ontologian uranuurtajia ja Kontio-kumisaappaisiin tumputtajia, mutta löytyykö sieltä susikoiran kasvattajia, marjastajia, kansallisen tason saunojia, ristikkojen tekijöitä, tuurijuoppoja ja ainaisia vastarannan kiiskiä. Löytyykö, kysyn minä! Eipähän löydy, ei varsin valhetellenkaan kovin paljon. Tässä on siis mitä räikein ja törkein epäkohta.

Mutta pelko pois, Rose Marie! Tässä tulee Tenho Liiterin kuningasidea (jonka toteuttamiseksi aion ryhtyä erittäin pikaisiin toimenpiteisiin): Perustetaan "Tavallisten suomalaisten puolue"(TSP eli tuttavallisemmin "tavikset"). Ryhmittymä, joka sisäistää täsmälleen ne arvot, mielipiteet ja perversiot kuin keskiverto suomalainenkin. Ei liikaa vasemmalle, eikä liikaa oikealle, mutta tarvittaessa molempiin suuntiin. Ja kaiken aikaa täysi rähinä päällä! Tyyliin "jumaliste, tähän asti ei koskaan ole kuultu tavallisen kansan ääntä, mutta nyt, vittu, saatana kuullaan, vai mitä häh, perkele?!"

Puolueen poliittisen linjan ratkaisevat mielipidemittaukset eli siis puolue on aina tasan samaa mieltä kuin kansa. Jos esimerkiksi Ilta-Sanomien nettigallupissa kansa on sitä mieltä, että eduskuntatalon booli on liian makeaa sokerilientä, niin boolihan jumalauta vaihdetaan välittömästi! Jne. jne.

Olkoon tämä teille nyt ensi vaiheen sulatteluksi. Palaan tähän hetikohta suoritettuani alustavaa jäsen- ja kannattajakartoitusta. Voin kuitenkin jo nyt kertoa, että alku on ollut lupaava. Asuntoani lähellä olevan "Lamppusuoran" ´varrella sijaitsevassa "Pulinapubissa" yksikään henkilö, jonka kanssa keskustelin, ei miltään osin kyseenalaistanut näitä nerokkaita, uraa uurtavan uusasiallisia visioitani.

Hyvää jatkoa, jonsei ei oma riitä, heh!

Toivottaa Tenho Liiteri

Blogiäijät eivät ole koskaan tyytyväisiä. Jos olisivat, ei blogeja tarvittaisi, olla möllötettäisiin vaan autuas hymy naamarilla. Katsoin yöllä klo 2 alkaneen jääkiekko-ottelun Suomi-USA. Suomi voitti, enkä ole tyytyväinen. Jos Suomi olisi hävinnyt, en olisi sitäkään vähää tyytyväinen.

Mikäs tässä nyt sitten mättää? Se, että peli alkoi yöllä, enkä ole sen jälkeen nukkunut hevon perseen silmällistäkään. Väsyttää. Istun nyt Helsingissä Paasitornissa, sosiaalimokuraattien bunkkerissa kursseilla. Ei, luoja paratkoon, en kuulu kyseiseen puulaakiin, enkä sen puoleen omista minkään muunkaan puolueen jäsenkirjaa. Kunhan nyt pitävät näitä työnantajan kursseja täällä. Koska en icehockeyburnoutiltani pysty keskittymään päivän teemaan eli tietoturvan erilaisiin käytäntöihin, ryhdyinpä sitten näihin blogihommiin.

Parahin Doug!

Onnea jatkoaikavoitosta! Kiitos siitä, että luotit suomalaisen lehdistön kokemattomaksi haukkumiin puolustajiin. Tosiasiahan on se, että puolustujat Niskala ja Lepistö ratkaisivat ottelun, väheksymättä mitenkään superhessujen Jokinen, Selänne, Koivut ja Ruutu panosta.

Mutta mutta, jos Suomen kerran täytyy sekä voittaa, että jumalauta myös hävitä näitä otteluita. Voisit herranen aika (kuten Mertaranta sanoisi) hiukan katsoa, koska hävitään tai voitetaan. Ihan vaan siksi, että täällä Finlandiassa on miljoonia meikäläisen kaltaisia pösilöitä, joiden on aivan pakko toljottaa nämä matsit livenä. Kyllähän se jonkun verran vitutti, että Bagelslandian hannuhanhet saivat katsella kuningaskunnan voittoa tsekeistä illalla ja me tasavaltalaiset lahden toisella puolella jouduimme valvomaan koko yön ja vielä seuraavan päivän päälle.

Eihän tässä muuten mitään, mutta saatan väsyksissä mielenhäiriössä haukkua Paasitornin käytävällä mahdollisesti vastaan tulevia lipposia tai heinäluomia pullaristoiksi. Siitäpä voi tulla kunnianloukkausjuttu tai pahimmassa tapauksessa voin saada ns. luuviitosesta. Varsinkin entisillä vesipalloilijoilla saattaa olla kihdin pahana ollessa alati liikkuvat takana.

No, toivottavasti saat tämän postin vasta kisojen jälkeen, koska tästä eteen päin ei tarvitse enää hävitä ainuttakaan ottelua.

Silmät ristissä sapuskapaussia odotellen

Olavi Letku

ps. Juttutuvassa on muuten hernekeittopäivä. Voi sitä metaanikaasun määrää tässäkin atk-luokassa iltapäivällä.

Joku savolainen tai hämäläinen saattaisi ajatella, että eihän Jorma Ollilalle voi kirjoittaa avointa kirjettä: sehän on melkein sama kuin kirjoittaisi jumalalle. Mutta eihän se ole likikään sama, jumala on kaikkivaltias, ja Jorde vain tavallinen suomalainen mies, joskin melko menestynyt ja hyvin toimeentuleva. Ollila on kuulemma myös erittäin huumorintajuinen, vaikka sitä ei päältäpäin välttämättä uskoisi.

No, me pohjalaiset kirjoitamme kenelle haluamme ja sitä paitsi, kuten melkein kaikki tietävät, Ollilakin on pohjalainen. Kurikasta tietysti. Letku ja Liiteri ovat muuten kerran olleet Jorman kanssa samalla "keikalla". Tämä tapahtui joitakin vuosia sitten Kurikan Pitkässä Jussissa. Valitettavasti olimme silloin Olavin kanssa niin varattuja ja ylösotettuja, että emme lainkaan ehtineet kyseistä heeboa moikkaamaan. Kurikkaan Ollila saatiin yrittäjien juhlakaluksi muistaakseni niin, että Ujaisen Jukka soitti silloiselle Nokian pääjohtajalle ja sanoi, että "terve, täällä on sun vanha tenniskaveri, muistakko?". Jukka ja Jorma olivat vuonna 1964, tai jotain, menneet samalla autokyydillä Vaasaan pelaamaan tennistä. No, tottahan Jorma heti sen muisti.

Anteeksi vaan, Jorma Ollila, tämä pitkä johdanto. Tämänhän piti olla avoin kirje, ja niin tämä onkin. Otetaan siis uusi alku:

Hyvä Jorma Ollila! Tiedän, että et enää ole Nokian pääjohtaja, mutta rohkenen silti lähestyä sinua eräässä Nokiaa toivottavasti lähivuosina koskettavassa asiassa (kirjoitan siksi, koska uskon, että sinun sanallasi on yhä Nokiassa huomattava painoarvo, ja koska olet entinen ja samalla ikuinen kurikkalainen).

Asiani koskee Nokian pääkonttoria. En puhu nyt organisaatiorakenteesta, mahdollisista palkkavinoutumista tms. vaan konttorista fyysisenä tilana. Toki nykyinen konttori on hieno ja mahtava, ei siinä mitään, mutta ajatukseni siintävät jo siinä visiossa, minkälainen Nokian tasoisen yrityksen pääkonttori voisi ja pitäisi olla.

Ja nyt, asiaan: Eliel Saarinen otti 1920-luvulla osaa suureen amerikkalaiseen arkkitehtikilpailuun, jolla haettiin suunnittelijaa maailmankuulun Chicaco Tribune -sanomalehden toimitukselle ja pääkonttorille. "Saarinen almost won", kirjoittaa Judith Dupré suurenmoisessa Skycrapers -kuvateoksessaan. Mutta ei kuitenkaan voittanut. Ykkössijan veivät Raymond ja John M. Howells sinänsä hienolla 141-metrisellä, goottivaikutteisella Tribune Tower -työllään (joka nyt seisoo Chicago Riverin varrella miltei vastapäätä Wrigleyn purukumikonsernin uljasta päärakennusta). Saarinen jäi hopealle, mitä pidettiin aikoinaan suurena vääryytenä. Jopa voittajakaksikko oli sitä mieltä, että Saarisen työ oli paras. Mutta. Ja tässä tulee nyt pointti: Saarisen työtä ei ole milloinkaan toteutettu - lieneekö edes lunastettu - joten eikö siinä olisi mitä mainioin suunnitelma Nokian uudeksi pääkonttoriksi (Helsinkiin tietysti, ei tosiaankaan mihinkään Kuala Lumpuriin).

Valitettavasti skannerini on hajalla, enkä voi liittäa oheen kuvaa tuosta jylhästä mestariteoksesta (toivon tässä kohden jälkijunaista apua erikoistoimittaja O. Letkulta), mutta jos asia alkaa kiinnostaa, voin postittaa. Jorma, sinulle vaikka koko Skycrapers -kuvateokseen. Jos Helsingin rautatieasema on upea, on tämä Saarisen pilvenpiirtäjä aivan vertaansa vailla oleva, suorastaan täydellinen arkkitehtoninen kokonaistaideteos (ja noin kolminekymmenineviisine kerroksineen miellyttää taatusti myös tavallisen taatelintallaajan silmää).

Eliel Saarisen toiseksi tullut työ vasemmalla ja arkkitehtikilpailun voittanut Raymond ja John M. Howellsin työ oikealla.

Arvaapa Jorma, minkälaista maailmanlaajuista megahuomiota ja good williä Nokia saisi, jos Helsinkiin ruvettaisiin pykäämään Saarisen 1920-luvun art deco -mestariteosta. Ja kun Eliel kerran oli graniittimiehiä, niin rakennus sattaisi yltää pyramidien ikään ja asemaan.

Joku voi sanoa, että pilvenpiirtäjät eivät sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Ei se aivan niinkään ole. Itse asiassa hyvin monet New Yorkin hienoimmista vanhoista pilvenpiirtäjistä ovat suomalaisten tekemiä. Lukaisepa, Jorma, piruuttasi Antti Tuurin mainio kirja "Taivaanpiirtäjät", joka miltei dokumentaarisesti kertoo New Yorkin Cenrtal Parkin laidalle vuonna 1909 kohonneen Metropolitan Life Insurance Towerin rakennustöistä. Siellä ne Suomi-pojat kulkivat kymmentuumaisilla palkeilla aivan kuin navetan ylisillä kotona Paskoonkylässä - tosin paljon korkeammalla, jopa 213 metrissä.

Kenellä oikeudet Saarisen työhön nykyisin lienevätkin, luovutaan niistä luultavasti kohtuuhintaan "hyvän asian tähden". Fundeeratkaa tätä nyt edes pikkuisen siellä Nokiassa, vaikka ehdotus tuleekin tällaiselta puoliarveluttavalta taholta. Ja by the way, meikäläiselle ei tarvitse maksaa lainkaan provikkaa. Jonkun simppelin Ringo-kännykän tms. voisitte kuitenkin lähettää.

Ystävällisin, suorastaan monumentaalisin terveisin

Tenho Liiteri