Historian siipien havinaa. Paikalla itsekin kutsuttuna olleena laitan lyhyen raportin jälkipolville hämmästeltäväksi.

Vuosi 1985. Kurikan miesmannekiinit ry. täytti 15v. ja juhlapaikkana oli perinteisin menoin Kurikan markkinat elokuussa. Osastolla myytiin, kuten kaikkina 15 vuotena aikaisemminkin puuhevosen persesilmiä, nenäkarvaleikkureita ja munatestereitä. Kuulutus oli paitsi suomeksi, myös ruotsiksi, saksaksi ja englanniksi.

Vuosi oli muutenkin valtakunnallemme kohtalokas, koska poliohysteria vallitsi. Tämän johdosta miesmannekiinien osastolla oli 20 litran purkki, joka oli täynnä sokerinpaloja. Yleisön pitikin sitten arvata, kuinka moni poliosokerin syöneistä oli sylkenyt sokerinpalan suustaan, nämä palat olivat purkissa.

Vuosijuhlaan oli kutsuttuna ja myöskin saapuvilla Läänintaiteilija Pertti Virtanen. Taitelija Virtanen saapui hyvissä ajoin paikalle, mikä mannekiinien toimesta ilolla ylösmerkittiin. Läänintaiteilijan raideriin kuului lonkeroa, mitä taiteilija Virtanen ja allekirjoittanut (ihan vaan seuran vuoksi) nauttivat vähintäänkin kohtuullisia määriä. Muut miesmannekiinit joivat viinaa ja olutta. Pahaksi onnekseen Läänintaiteilija oli saanut korvatulehduksen, minkä oireiden hän arveli lonkerolla helpottuvan. Lääkintäalikersanttina (evp.) olin järkyttävän samaa mieltä, enkä tietenkään voinut jättää potilasta yksin.

Aamupäivällä ohjelmassa oli Miesmannekiinien lipunnaulaustilaisuus. Lippu on punaisella pohjalla ja siinä on keltaisella kirkkoveneen kuva, värit jäljittelivät hyvinkin edesmenneen Neuvostoliiton lipun värejä. Kutsuvieraina lippua naulaamassa oli Läänintaiteilijan lisäksi Kurikan silloinen kaupunginjohtaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kaikkien pankkien johtajat, lukuun ottamatta KOP:n johtajaa, joka ei ollut uusinut meikäläisen vekseliä. Molemmat silloiset kurikkalaiset kansanedustajat (kepu&kok) ja meikäläinen. Lippua naulaamaan oli kutsuttu myös silloinen kurikkalaissyntyinen Suomen Japanin suurlähettiläs Pauli Opas, mutta hän ei löytänyt paikalle, koska Japanissa on vasemmanpuoleinen liikenne.

Tämän jälkeen vuorossa oli Läänintaiteilija Pertti Virtasen lauluesitys, taiteilija säesti itseään akustisella kitaralla. Äänentoisto oli miesmannekiinien hankkima ja noin 10 kertaa järeämpi kuin markkinoiden virallinen äänentoisto. Yleisöä oli runsaasta ja kovaäänisestä kuulutuksesta johtuen sitä oli paikalla runsaslukuisesti, mutta se jätti lähes 10 metrin turvallisuusvälin niin taiteilijaan kuin varsinkin pahuudenpesänä pidettyyn miesmannekiinien asuntoautoon. Aloituskappale ”Uhuvo” vai kuinka se virallisesti meneekään, sai paikallisen agraariväestön niin paljon lämpeämään, että turvallisuusväli pikkuhiljaa väheni jopa 3 metriin.

Kappale ”Jumala ja Saatana” sai taas körttikansan etäämmälle, ainakin 7 metrin päähän. Jään rikkoi kuitenkin paikallinen pulisanteri, olisikohan ollut Aavistus tahi Kääntöpuoli, joka järjestelmällisin ja määrätietoisin ottein lähestyi Läänintaiteilijaa muovikasseineen ja kun taiteilija vain jatkoi lauluaan sekä kitaransa rämpyttämistä, otti mikrofooniin standistä ja kuulutti, notta ”saiskos piitleksen lonkerosta ottaa ryypyn”. Läänintaiteilija antoi luvan ja esitys jatkui.

Kaiken kaikkiaan hyvien ihmisten juhlat saatiin lopulta päätökseen kaiken temuamisen jälkeen
ja antibioottikuuri Kurikan terveyskeskuksen päällikkölääkärin määräämänä lopetti Läänintaiteilijan korvakivut.

Kyllähän juttu on niin, että meikäläinen jättää tästä etiäppäin nämä musiikkimanooverit Tenholle. No, ainakin pääsääntöisesti. Minä nimittäin olin aivan ensimmäiseksi laittamassa " Jos konduktöörin nait" -biisiä Virve Vicky rostin suuhun. Kuinkahan paljon Tenho "Tehosekoitin" Liiteri olisi tästä pillastunut? Mutta ei se mitään, Paula on oikein hyvä! Mimmiltähän löytyy vaikka mitä, levyjäkin taitaa olla kohta enemmän kuin Herb Albert & Tijuana Brass'lla. Mitäs tuumaatte tästä, Apulannan biisi "Anna mulle piiskaa"!!!

http://www.youtube.com/watch?v=VzdcEtK-ZKc

Väitän, että on parempi kuin alkuperäinen, näinhän manasti käy.

http://www.youtube.com/watch?v=WLuALsbfLOI&feature=related

Tämän alkuperäisten ja uudelleen levytettyjen biisien laajemman vertailun jätän mielelläni oppineelle kollegalleni Tenholle. Sen verran minäkin pysyn vielä musiikkibusineksessä, että Rytmraide-festaria olen vielä tänäkin vuonna järjestämässä.

Hyvä Olavi. Arvoisat lukijat. Olavi tarkoittanee biisiä "Jos konduktöörin/-ä nait", joka ei suinkaan ollut Maria "Muska" Babitzinin, vaan nuoren, orastavan ja hapuilevan Paula Koivuniemen läpimurtobiisi - pahamaineisen, hieman pelottavankin rock-musiikin saralla. Sanat Veikko Salmi, sävel Robert Van Leeuwen. Tiedän tämän erityisen hyvin siksi, koska ostin vuonna 1972 ko. biisin "Never marry A Railroad Man" nuotin Kivimäen Jussin musiikkikaupasta osoitteesta Kurikan Asematie 1. Kappaleessa on yhteensä kaksi sointua, a-molli ja G-duuri. Melodia tavuttuu, jotta: Lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-laa. Lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-laa. Taa-ti-ti-taa. Daa-di-di-daa. Humppati-tsa-tsa-tsaa-a-vot.

En enää ollenkaan muista miksi Olavi poimi tämän biisin tähän blogiyhteyteen, mutta tulipahan jälleen oikaistuksi yksi maailmaan suurista virheellisyyksistä, vääryyksistä ja oikeusmurhista. Ei siis Muska, vaan Paula.

Olavi Letkun vaakuna-selonteko ja -vertailu oli tyhjentävä. Tämän puisevammaksi, ikävystyttävämmäksi ja tasapäisevämmäksi suomalainen heraldiikka ei voi enää mennä. Mikä huolestuttavinta, tämän viikon Kurikka-lehdessä ainakin puoli tusinaa paikallista taatelin tallajaa kehuu kyseisen tekeleen maasta taivaisiin. Superlatiivein "mahtavaa, taiteellista ja nerokasta" jne. Suosittelen vakavasti, että yhdistyneen Kurikan ja Jurvan kirjastolaitos hankkii oitis hyllyihinsä tuhat kappaletta H.C. Andersenin mestariteosta "Keisarin uudet vaatteet". Aivan vain kansansivistysmielessä.

No, allekirjoittanut itse ei ole mitenkään viisaan miehen maineessa. Päinvastoin. Näin ollen en heitä ensimmäistä kiveä, petkelettä tai polttopulloa, vaan ojennan moukarin Olavi "Adonis" Letkulle (huom. sukunimen yltiömaskuliininen symboliikka).

Tähän loppuun haluan todeta, että onpa mainiota, että yks'kaks' keskustelupalstallemme on ilmaantunut koko joukko uusia persoonallisuuksia. Estoton "Birgit". häjysuinen "Kuiskaaja Rajala" jne. Itse asiassa olen tästä kaikesta hieman hämmentynyt. Jos vain uskaltaisin, haluaisin tutustua näihin naikkosiin ja miekkosiin - lähinnä naikkosiin - paremmin.

Yhäti ja alati teidän

Tenho Liiteri

Täytyy ja on suorastaan velvollisuus kommentoida Lapualaasten tämän vuotista Pohjanmaa Vuonna Nolla II -esitystä Hourunkosken kesäteatterissa. Ei siksi, että Tenho Teukka Tehopakkaus niin määräs ja pakeni itte Persepoliksehen vai oliko se ny Kreikkahan Korfullen, vaan siksi notta esityshän oli taas kertakaikkiaan mainio.

Mutta mutta, ennen kuin kommentoin varsinaista kulttuurinautintoa, pitää hiukan toimitella saapumisesta. Nyt emmä tullukkaa samalla kyyrillä Tenhopoliksen kans, koska Terdiles Liiteripoulos oli Kauhavalla valokuvaamas vanahoja aittoja ja muita entisiä hyötyrakennuksia. Vaan minä tulinkin ittekseni junalla Turuusta. Nukuun Toijalahan asti, mikä olikin pirun hyvä, koska seuraavana yönä ei palijo nukuttukaa.

No, Toijalan ja Lapuan välis otin pari tasapökkää ja ravintolavaunun tasokkahat lihapullat. Hyvällä mielellä saavuun Lapuan asemalle, mutta kompassi oli jääny pois kapsäkistä. Hotelli Lapuahovi oli hukas, joten kysymähän. Samantein karahutti joku frouva jollaki punaasella farmarilla asemalle ja minä kysymähän tietä: "Anteeksi mihinkähän päin pitääs mennä, jos Lapuahovihin aikoos?" Vastaus tuli heti: "Ollee perkules, mitäs sä ny Lapualla?". Olipahan jälleennäkemisen riemu mukava, kun entinen Kurikan flikka, Päivi, sattuu paikalle. Toimittelimma Hourunkosket sun muut ja lopulta selevis se hotellinkin suunta, ei ollu kaukana.

Ilima oli ku morsian eli maharotoon helle ja kuuma koko aijan. Niinpä prässihousujen ja smokin sijahan ajattelin etikettiä uhumaten pukeutua tuliteriin Stressmannilta ostettuihin lyhytpulttuhousuuhin. Muuten hyvä, mutta ensi yrittämällä lensi strateginen nappi kovalla kyyrillä kohti hotellihuoneen peräseinää. Taisinpa sanoa parikin voimasanaa ja verottaa jonkin verranki minibaaria, se helepotti ja palautti harkintakyvyn.

Ei muuta kun respahan kysymähän neulaajalankaa (tämä on siis kirijootettu yhtehen eteläpohojalaasittain iät ja aijat, samoonku voitaleipää). Miespuolinen receptioninhoitaja otti meikälääsen pukeutumispulman oikeen asiakseen ja rupes malamikoirien kans työkaluja ettimähän. Annoon sille aikaa, kun homma ei ilimiselevästikkään ollu normaalipäivärutiinin mukaanen. Menin siihen terassille ottamahan vielä yhyren tasapökän.

Oon joskus näis Letkun & Liiterin radiohupaaluus kertonu sellaasen tosiasian, että meikäläänen vetää puolehensa kaikkia pummeja niinku mannapuuro mötiääsiä. Ja tämä sama kaava toistui Lapuanhovin terassillaki. Ennenkuin sain kunnolla persettä ulukoiliman penkkihin, tohomersi samahan pöytähän lippalakkipäinen mies hotellin parkkipaikalta ja totes: "Anna ny tupakki, ku molin tua Jukolanviestis".

Tiesin, että moisesta tapahtumasta oli viikko aikaa, eikä kyseinen 50-60-vuotias herrasmies taatusti ollut sen enempää toimitsijana kuin suunnistamassakaan Lapuan Jukolan viesteissä, mutta tupakki toki lähti enempiä kerjäämättä. Mitään ei puhuttu koka sinä aikan kun tämä hoinoostelija tupakkinsa poltti. Ihaillen sivusta seurasin, kuinka miäs laittoo jalan toisen päälle ja veti ittensä eräänlaiseen sikiöasentohon ja eleettömästi poltteli tupakkia katse kohti horisonttia. Tupakki oli koko ajan 1-2 sentin päässä herran huulista ja lähes huomaamattomin liikkein mies otti sauhuja kertaakaan karistamatta ja ennen kaikkea tiputtamatta hitustakaan tuhkaa tupakistaan.

Sanoinkin Haapakosken nuorisoseuralla ensi-illan jälkeisessä karonkassa, että mitään niin kummallista me emme Tenhon kanssa ole Pohjanmaa Vuonna Nolla -ohjelmassa sketseissämme kertoneet, etteikö sellaista olisi oikeasti voinut tapahtua. No joo, neulaajalankaaki oli löytyny tällä aikaa ja nappiki saatihin paikallensa, itte toki neuloon.

Jees, pitkän esipuheen jäläkehen itte asiaan eli Hourunkosken kesäteatterin Pohjanmaa Vuonna Nolla II -näytelmään. Toisella kertaa käsikirjoittajakin pystyi ottamaan jo rennommin, olihan ohjaaja, Pääkkösen Antti, jo edellisvuodelta tuttu ja silloin jo taitonsa näyttänyt. Näyttelijöistäkin suuri osa oli jo viime vuonna mukana, joten hyvillä mielin näytökseen mentiin. Mitä nyt vähän housunpuntti vipatti, mutta sehän kuuluu asiaan.

Mukava oli viiniholvien vanhan ystävän huomata, että nisukaffeen lisäksi Hourunkoskella oli myös viiniravintola. Mukavasti tuo Jussin tilaviini vähensi jännitystä. Jätin kaffeet välihin, nottei tulisi rytmihäiriöötä kesken esityksen.

Päin vastoin kuin viime vuonna, tällä kertaa ei ollut sen kummempaa kehyskertomusta. Asia tehtiin toki yleisölle selväksi ennen esitystä. Olipa luvassa rahapalkkiokin sille, joka punaisen langan löytää. Molempi parempi, kumpikin metodi tuntuu toimivan hyvin, ainakin Tenhon ja meikälääsen teksteissä. Etukäteen hiukan jännitti, koska en kahta lukuun ottamatta tiennyt, mitä sketsejä ohjaaja on mukaan kelpuuttanut. Kielsimme kertomasta, koska halusimme tämän jännitysmomentin mukaan.

Hyvinpä oli Antti taas onnistunut valinnoissaan ilman meidän turhanaikaisia isällisiä neuvoja. Esitys eteni jouhevasti, kuin julisteessa olevan villisian juoksu. Sketsien välissä olevat laulut ja musiikit sopivat mainiosti kokonaisuuteen sitä täydentäen ja erilaiset jutut mukavasti yhteen sitoen.

Kaikkia sketsejä en ala tässä erittelemään, mutta päällimmäisenä jäi mieleen "miesmannekiini"- ja "parisuhdekurssi"-sketsit, niin ja tietenkin loppuhuipennuksena ollut hervoton "Issee lähtöö Marssihin"-sketsi. Jaa, olihan se melekoonen suoritus tämä juovuksissa äänestäminenkin.

Kiitos kaikille näyttelijöille: Kaitsu, Johanna, Aatu, Jennat, Jussi, Mira, Miia, Enni, Pekka, Henna, Teemu, Jukka, Pertti, Sanna, Johannes, Eeva, Ritva-Leena, Veli, Satu ja Samuel!

Kiitos tekniikasta, lavastuksesta, puvustuksesta sekä koreografiasta vastaaville: Miia, Eeva, Tuula, Reijo ja Onni! Antille kiitos ohjauksesta!

Kiitos myöskin karonkan järjestäjille ja sen jälkeisten jatkojen emännille ja isännille!
Epätodellinen oli tunnelma kun aamukuudelta kävelin Lapuanjoen yli menevää siltaa kohti Lapuanhovia ja ihmettelin sitä väkimäärää, joka oli jo niinkin aikaisin liikenteessä.

ps. Viimeiset esitykset 17.,18.,19. ja 22.heinäkuuta (sunnuntaina kaksi esitystä).
http://www.lapua.fi/teatteri/pv02.html