Nytpäs Tenho "Teppana" Liiteri tartuit villakoiran ytimeen. Pierekely tangomarkkinoilla on tietämäni mukaan ollut jo pitkään julkinen salaisuus. On hyvä, että kissa nostetaan nyt pöydälle silläkin uhalla, että saatamme joutua leivättömän pöydän ääreen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tässä tarkoitan niin tuulipukuista tangoväkeä kuin jatkossa myös argentiinalaisiakin. Ennen kuin jatkat lukemista, kehoitan lukemaan tätä edeltävän Tenhon kirjoituksen alustukseksi.

Liekö sitten sattumaa, että argentinalaislähtöisestä tanssista tangosta ja petomaniasta puhutaan samassa kontekstissa? Tuskin, joskin lähestymistapani tähän ilmeiseen ongelmaan voi ensi alkuun tuntua lukijasta kaukaa haetulta. Mutta hold your horses, buddy. Jalkapallohulluna seuraan alan kirjoittelua kansainvälisestikin.

Luettuani oppineen kollegani Tenhon mainion kirjoituksen, pälkähti päähäni oitis ns. "Jumalan käsi-maali". Jumalan käsi (esp. La mano de Dios) on argentiinalaisen jalkapalloilijan Diego Maradonan antama nimitys kiistanalaiselle maalille, jonka hän itse teki Englantia vastaan maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa Meksikossa 1986. Argentina voitti 2-1.

Tuo jalkapallomaailman kiistanalaisin maali syntyi ottelun 51. minuutilla, kun Maradona oli ohittanut jo kolme englantilaista ja lopuksi vastassa olivat vain puolustaja Steve Hodge ja maalivahti Peter Shilton. Hodge sai kuin saikin Maradonalta pallon pois ja vippasi sen taakse päin maalivahti Shiltonille. Maradona hyökkäsi kärppänä pallon perään ja tuikkasi pallon maaliin, kädellä. Ottelun tunisialainen päätuomari Ali Bennaceur ei käsivirhettä nähnyt ja pallo vietiin keskiympyrään maalin merkiksi.

Vuosia myöhemmin niin Hodge kuin Shiltonkin ovat tahoillaan muistelleet tuota kohtalokasta maalia. Molemmat ovat kertoneet niin Maradonan kuin lähistöllä olleen argentiinalaishyökkääjän Jorge Valdanon piereskelleen luonnottomasti. Ei ainoastaan tämän hyökkäyksen aikana vaan läpi koko ottelun. Hodgen jo jäähdytellessä Leyton Orientin riveissä kaudella 1997-98, hän lausui O:n kannattajien suosimassa pubissa The Three Blackbirdsissä seuraavaa: It was hell of the egg fart, what I have never ever heard. He stink like a hyaenas clit.

Myöhemmin Steve Hodge on kiistänyt tämän lausunnon ja sanonut kunnioittavansa Diego Armando Maradonaa ihmisenä ja jalkapalloilijana. Tuo lausunto jäi kuitenkin jalkapalloilevassa maailmassa elämään omaa elämäänsä. Ennen pitkää se päätyi myös itsensä Maradonan korviin. Hän kertoi meksikolaisessa kisakylässä tarjotusta papusopasta, joka ei kuulemma kerta kaikkiaan sopinut pihviruokaan tottuneiden pustan poikien pötseille. Ilmanvaihto oli kuulemma sitä luokkaa, että pukukopista meinasi kerta kaikkiaan happi loppua. Leikillisesti Maradona oli jatkanut vielä, että hänen kotimaassaan Argentiinassa papusoppaa syödään ennen tanssikilpailuja vastustajan kuvioiden sotkemiseksi. Liekö tämä lausunto kantautunut Seinäjoellekkin asti ja tapansa mukaan etelöpohojalaaset ovat ottaneet sen opikseen varsin kirjaimellisesti.

Mitä itse asiaan eli piereskelyyn tulee, en suinkaan ole sen vastustaja, mutta kehoittaisin sen suhteen maltillisuuteen. Suvussani on vuosisatoja kulkenut sanonta "Joka kolme kertaa pierunsa pinnaa, on hullu!" Tätä on pyritty noudattamaan, hulluus on siis muuta perua.

Nimimerkki "Vapaudentie" nostaa näiden nettisivujen keskustelupalstalla (6.2.09) framille Seinäjoen Tangomarkkinoihin liittyvän ilmeisen vakavan ongelman: estottoman ja taajaan toistuvan pahan hajun lähettämisen - suoraan sanottuna piereskelyn - Seinäjoen tangomarkkina-alueella ja sen välittömässä läheisyydessä. Näitä vihjailujahan on kuultu viime vuosina eri suunnilta paljon, ja meikäläinenkin luuli aina viime kesään saakka, että kyse on joko vitsistä, panettelusta tai mustamaalauksesta, mutta pakkohan tämä ikävä asianlaita on jo uskoa, kun sen on omin korvin kuullut ja omalla nenällään haistanut.

Tangoa markkinoilla

Tangoa Argentiinassa

Poikkesin nimittäin viime kesänä elämäni ensimmäisen kerran Seinäjoella tangomarkkinoiden aikana. En ole kuitenkaan vierastanut t-markkinoita väitetyn piereskelyn takia, vaan pelkästään siitä syystä, että hienoa ja omintakeista suomalaista junttitangoa yritetään väkisin vääntää fiinimmäksi. Ylisovitetaan Suomi-tangoa ison sinfoniaorkesterin tylsään massamuottiin ja lisään ko. imellettyyn rusinasoppaan ylidramaattisia ja täysin asiaan kuulumattomia duurisävellajeja sekä tylsiä Argentiina-kaikuja ja -haikuja. Hatuttaa sekin, että joka ikinen tangokandidaatti yrittää sorauttaa r-kirjaimen vieläkin dramaattisemmin kuin hieno lausuja Yrjö Jyrinkoski aikoinaan.

Niin, siis hajun takia en ole viime kesään saakka tangomarkkinoita karttanut, vaan siksi, ettei se vie eteenpäin suomalaista tangoa, vaan tuhoaa sitä. Mutta nyt tuo hajuhommakin on pikku hiljaa otettava vakavasti. Ilmeisesti perusongelma on siinä, että kun tanssitaan ulkona niin moni kuvittelee, että soveliaisuussäännöt ovat silloin toiset kuin sisällä. "Jos minä nyt tässä vähän prönähytän, niin ei kai kukaan sitä edes huomaa..." jne.

Ja sitten kun yksi aloittaa, niin muut seuraavat perässä. Ja lopulta kukaan ei halua olla pekkaa pahempi. Todettakoon tähän väliin, että allekirjoittanut ei ole kovinkaan herkkä voimakkaille tuoksuille. Olen nimittäin 1980-luvulla asunut useita kuukausia sekä Tervasareen sellutehtaan varjossa Valkeakoskella että Olavi Letkun kämppäkaverina Turun Eerikinkadulla. Mutta ei jumaliste, ei edes Olavi prääsännyt sillä siivolla kuin markkinaväki Seinäjoella...

Voisiko tangomarkkinoiden kohdalla olla kyse yleisön eräänlaisesta piilokapinasta? Haisevasta vastalauseesta sen vuoksi, että kaikki uudet tangosävellykset ovat täyttä paskaa verrattuna Topi Kärjen, Unto Monosen, Kaarlo Valkaman, Pentti Viherluodon ja muiden mestarien vanhoihin hienoihin tangoihin. Suomi-tangosta yritetään nyt tehdä aivan liian hienoa ja vierasmaalaista. Emme me ole tangon suhteen Argentiinalle velkaa sentin puolikastakaan. Siitäkään huolimatta, että joku Buenos Airesin käkkäräpää on kyseisen rytmiikan alkumoodin joskus aikojen alussa luonut. Jos tangomarkkinoilla on kyse vastalauseesta, saattaa olla, että se on luonteeltaan täysin tiedostamaton. Alitajunta vain sanoo, että helvetti, pierrään nyt edes, kun tämä tangokin on mennyt niin vieraaksi ja kummalliseksi.

Korostettakoon, että mitään laaja-alaista yliopistollista tutkimustietoa tai juridisesti pätevää todistusaineistoa allekirjoittaneella ei ole siitä, että tangomarkkinoilla päästeltäisiin peräsuolikaasua tavallista taajempaan. Omakohtaiset - ikävät - kokemukset ja monen tutun kaverin kertomat puhuvat kuitenkin puolestaan. Rikkana rokassa nimimerkki "Vapaudentien" vastikään kokema syvä huoli ja alakulo.

Provinssi-rockia parjataan paljon, mutta siellä en muista koskaan joutuneeni petomaanien uhriksi ja piirittämäksi.

Kunnioittaen

Tenho Liiteri

Koska ehdottamani nimi PASKOO Jurvan ja Kurikan kuntaliitokselle herätti keskustelua hauskoista paikannimistä, laitettakoon tähän muutama malliksi:

Lisää nimiä löytyy nimimerkki Rimarin lähettämästä linkistä:
http://www.sci.fi/~alphabet/paikka.html

Pitkän, surkuhupaisiakin piirteitä saaneen vääntämisen jälkeen on Kurikan kaupungin ja Jurvan pitäjän välinen naimakauppa sitten lopultakin valmis. Radiosketsien tekijänä voin todeta, että Jurva on aina ollut Tenholle ja minulle ehtymätön aiheiden lähde. Täytyy nyt vain toivoa, ettei Jurva kuntaliitoksen myötä menetä omintakeista identiteettiään ja me Tenhon kanssa oivaa sketsinaihetta. Pysyköön siis maailman suurin kavahöylä edelleenkin Jurvassa, yhtä lailla kuin viinatehdaskin on Koskenkorvalla eikä Ilmajoella.

Uuden "suurkaupungin" nimestä on taitettu peistä yhtä kauan kuin koko liitoshanke on ollut vireillä. On ehdotettu keinotekoisesti Kurvaa ja Jurikkaa kuin myös alamielisesti Kurjaakin. Mitä vielä, kotiseutumaantietonsa kunnolla opiskelleet tietävät paremmin. Paikkakuntien vuoden päästä poistuvalla rajallahan on mainio, idyllinen ja ihmisläheisen mukava kylä nimeltä Paskoonkylä. Koska emme halua matkia Jyväskylää, ehdotankin että uuden metropolin nimeksi tulisi rehellisesti PASKOO. Nimi herättäisi varmasti mielenkiintoa uutta kaupunkia kohtaan, samalla tavalla kuin Pornainen tai Munapirtti.

Kaupungin taitavat markkinointimiehet ja -naiset osaisivat varmasti kääntää tuon makin tuottamiseen viittaavan nimen positiiviseksi brändiksi niin, että suurkunnan imago lähtisi uuteen loistokkaaseen nousuun. Tässä pari slougania malliksi tienvarsimainoksiin ja muuhun kuntakuvan nostattamiseen: PASKOO - meillä pyyhkii hyvin, PASKOO - edellä aikaansa. PASKOO - ennen muita. Älä aja onnesi ohi - Tervetuloa PASKOON.

Kasvakoon PASKOO näillä eväillä Suupohjan ja koko eteläisen Pohjanmaan veturiksi!