Otsikon runomitta kertokoon kaiken siitä itsekritiikittömyyden täydellisestä puutteesta, joka on mahdollistanut kaikki nämä 15 vuoden aikana Tenhon kanssa työstämämme sketsit. Olisiko ainuttakaan lihamies-sessiota purkitettu, jos olisimme ryhtyneet miettimään sopivuuden rajoja. Jos joka kerta kun kirota päräytimme tai röyhtäilimme puolihuolimattomasti sketsin aikana, olisimme laittaneet homman uusiksi tai kuuntelun jälkeen sketsin lihoiksi, ei tätä sketsitavaraa olisi ollut enää pitkään aikaan julkaistavaksi asti. (Mainittakoon, että lihoiksi laittaminen on yleisradiomiesten viljelemä sanamuoto ääninauhan ylijyräämisestä tai jutun hyllyttämisestä).

Toki mekin olemme muutaman jutun hyllyttäneet, toistaiseksi. Milloin mistäkin syystä. Joskus homma meni niin kertakaikkisen ööveriksi, että edes meillä ei ollut häpyä näitä tuotoksia julkaista. Joskus meitä nauratti oma radioteutarointi niin paljon, ettei jutusta enää saanut vanha erkkikään selkoa. Mutta onko nämä nauhat pantu lihoiksi? Ei toki, kuuntelemme tätä undergroundia toisinaan omaksi iloksi ja ojennukseksi erikoistoimittajain kesäpensionaatissa Housujärvellä. Toinen juttu on sitten julkaistaanko näitä varsinaisia totaalisekoiluja koskaan. Ehkä postuumisti, jos meistä joskus aika jättää ja vaihdamme paremmille kanaville lopullisesti.

Vaan eipä hätää, erinomaisen kuranttia materiaalia on vielä kosolti jäljellä ja kuten oppinut kollegani vast'ikään tällä blogilla kirjoitti, sitä jumalauta julkaistaan kohta puoliin. Ja paljon jää vielä varastoonkin.

Tenholle suurkiitokset siitä kun jaksoit paimentaa sekopäisiä studiomiehiä saadaksesi sketsiemme kaikki hienoudet raidoille. Se on kuulkaas eritoista kuin jonkun sinfonian hiominen. Näissä lihamiehissä sun muissa jorinoissa on ihan omat nyanssinsa.

Lopuksi tahtoisin laittaa pari korjausta, jos Tenho sallit. En ollut Estorilin kasinolla, mutta kylläkin Helsingin Grand Casinolla, toki ihan opintomatkalla vaan. Heti kättelyssä voitin pienellä panoksella 100 euroa. Lainassahan nuo rahat tietenkin vain olivat, sillä pelasin ne samantein erittäin addiktiiviseen ravipeliin. Mainio vekotus, kuusi leikkihevosta kiertää rinkiä täysin sattumanvaraisesti ja sitten me pösilöt löimme niiden maaliin tulosta vetoa ja hävisimme rahamme.

Kylpylässäkään en ole käynyt, mutta Viking Mariellan saunaosastolla hikoilin hyvän aikaa ja palautin sitten nestehukat allasbaarilla. Olin mullikarjayhdistyksen ekskursiolla Tukholmassa, tässä Tenhon arvaus siis osui oikeaan.

Lämpimäislevyjä kuin adventtikalenterin ensimmäisen luukun avaamista odotellen

Olavi Letku

Ajatelkaa, hyvät lukijat. Siitä on jo yli 15 vuotta, kun Pohjanmaa vuonna nolla -radio-ohjelma kajahti ensimmäisen kerran eetteriin. Lopettelin noihin aikoihin pro graduani suomalaisen kirjallisuuden nykytilasta, ja Olavi oli juuri valmistunut tanhukoulusta. Koska meillä ei ollut muutakaan tekemistä, päätimme ryhtyä väsäämään radio-ohjelmia.

Ensin ajattelimme ryhtyä työstämään ajankohtaisohjelmaa, jossa ruodittaisiin happamalla naamalla tupo-ratkaisuja, maailmankaupan vääristymiä ja metsäklusterin tulevaisuusnäkymiä. Tuumimme kuitenkin, että paskat - tehdään sittenkin jotain mukavaa ja pönttöä ja katsotaan, mihin se johtaa.

Hölmöilyä on nyt kestänyt puolitoista vuosikymmentä. Lapset ovat tulleet murrosikään, ja vihjailevat nyt haluavansa vaihtaa sukunimensä. Ani harva 15 vuoden takaisista tuttavista enää tervehtii tullessaan kadulla vastaan. Homma on siis mennyt viimeisen päälle putkeen.

Juhlan kunniaksi Pohjanmaa vuonna nolla -tuoteperhe kasvaa lähiaikoina kahdella uudella äänitteellä. Joulukuun alkupäivinä ilmestyvät 15-vuotisjuhla-cd:t "Nauravat nakit" ja "Lihamiehet - Pohjanmaan Käriste". Levyjen sisältö on kokonaisuudessaan ennen julkaisematonta (useimmat sketsit on toki takavuosina ajettu kertaalleen radiossa).

Luvassa on yhteensä lähes 160 minuuttia megalomaanista sketsiviihdettä. Punnittua puhetta. Sydänverellä tuotettua tragikomiikkaa. Lukuisista eri käsikirjoitusversioista valikoitunutta skandinaavista laatuviihdettä. Kunpa radio-ohjelmistakin myönnettäisiin vuosittain Finlandia-palkinto (huokaus). Miksei muuten, perkele, myönnetä? No jaa, jos myönnettäisiin, ehkä sen kuitenkin saisi joku luontoilta tai puhelintoivekonsertti.

"Pohjanmaa vuonna nolla" saatettaisiin tosin nostaa esille varoittavana esimerkkinä huonosta ja mauttomasta radioviihteestä. Kriitikot heristelisivät sormia ja puhuisivat lapsen asteelle vajonneista aikuisista. Mutta te rakkaat kuuntelijat, te pistäisitte Hossille meilin ja pyytäisitte käärimään pari levyä lahjapaperiin... Näin me ainakin haluamme uskoa. Emmehän me tätä muuten tekisi.

Uusien levyjen kiireisestä ilmestysaikataulusta johtuen tämä viikko on ollut allekirjoittaneelle uskomattoman raskas. Illat ja yöt olen riutunut tietokoneen äärellä ja studiossa Olavi Letkun liehuessa pikkutakki lepattaen Tukholmassa, Helsingissä, Nokian kylpylässä ja Estorilin pelikasinolla. No, palkkapäivänä on meikäläisen vuoro hymyillä. Hetkinen, minkä ihmeen palkkapäivän?

Jaarittelut sikseen. Täytyy pikku hiljaa lopetella. Tein illansuussa erinomaisen jauhelihakastikkeen, jonka suolaisuudesta johtuen nyt alkaa puskea jano päälle. Taidanpa käväistä alakerrassa jääkaapilla hörppäämässä yhden Letku & Liiteri -tasapökän. Kyseisen uutuusoluen etiketti julkistetaan aivan lähiaikoina.

Hupaisaa pikkujouluaikaa!

Tenho Liiteri

Tenho puki sanoiksi meikäläisenkin tunnot Lex Hyssälän suhteen. Baareissa käynti on kesän jälkeen kuihtunut lähes olemattomaksi. Kesällä oli vielä sään salliessa mahdollisuus istuskella tuopin kanssa ulkoilmaravintoloissa kaljalla ja tupakilla. Säät nyt oli mitä oli, mutta välillä paistoi risukasaankin.

Seuraava tantta-laki tulee sitten olemaan nämä varoituslaput keskaripullojen kylkiin. VARO - TÄSTÄ TULOO PÖHÖNÄHÄN! MELLANÖLET ÄR FARLIGT! Kiitti vitusti!

Mutta mitäpä paljastikaan A-sudio noin kuukausi sitten? Liisa Hyssälä omistaa Olvi Oy:n osakkeita! Jep jep, kyllä hyvin menestyvän panimon rahat kelpaavat tantoillekin. PERKELEEN PERKELE! Ei mitään ristiriitaa tässä, ei toki. Mahtaakohan osakesalkusta löytyä muuta arvelluttavaa?

A-studio kysyi eduskunnan käytävällä asiaa Hyssälältä. Leuka tipahti puoli metriä kuin Aarno Ranisella parhaissa pianosessioissa aikoinaan. EN HALUA KOMMENTOIDA, EN OLE AJATELLUT ASIAA TÄLTÄ KANNALTA, tuumasi tantta hölmistyneenä.

Veikkaampa, että jos osakkeista tänään kysyttäisiin, ei niitä enää salkusta löytyisi. Mitähän seuraavaksi?

Tenho Liiteri on jo sen verran vanha faari, että käy kirkoolla kaljalla korkeintaan kerran viikossa. Viime aikoina näistä kaljareissuistakin on mennyt maku pois, johtuen uudesta tupakkilaista.

Ehei, ei Tenho ole tupakkimiehiä. Viimeisen karvapersekamelin kiskaisin keuhkoini vuoden 1995 Ruisrockissa, ja siitä lähtien olen tupakoinut ainoastaan Fennoskandian ulkopuolella, silloinkin vähäisessä määrin. Mutta se vituttaa, että tämän uuden tiukkapipolain myötä muutama Tenhon suosikkibaari on latistunut puolityhjäksi pyhäkoulupoikien ja -tyttöjen haukottelupaikaksi. Rattoisat, hauskat tupakka-pyknikot ovat kaikonneet ties minne, ja jäljelle on jäänyt vain kaikkein tiukkapipoisin ja mielikuvituksettomin ihmisaines - jos nyt pieni kärjistys sallitaan.

Olen toki hyvilläni siitä, että kapakkareissun jälkeen vaatteita ei tarvitse laittaa suoraan pesukoneeseen sairaalloisen järkyttävän tupakanhajun takia. Mutta kyllä tämä uusi laki on muuten aivan perseestä. Se viestii nykyajan yhdestä pahimmasta sairaudesta: terveysfasismista.

Kuinka helvetissä on mahdollista, että sivistysvaltiossa laitetaan viikoittain satoja tuhansia aikuisia ihmisiä pakkaseen kärvistelemään, kun sisätiloissa tupakoiminen on useissa paikoissa tehty täysin mahdottomaksi. Lain perusidea on kannatettava, mutta toteutus kuin suoraan natsisaksan käsikirjasta. Tenho ei kerta kaikkiaan usko, etteikö aivan tavallisilla, kohtuuhyvin ilmastoiduilla tupakkahuoneilla olisi tätä ongelmaa saatu ratkaistua. Ja vielä niin, että tupakkaloosheihin olisi saanut mennä tuopin tai viskigrogin kanssa. Siis miksi ei, kunhan olisi itse noutanut juomansa tiskiltä. Pelkkä hattuilua koko Lex Hyssälä, sanon minä.

Kun nyt sana terveysfasismi tuli mainittua, niin miettikääpä sitä, kuinka paljon kansalaisia syyllistetään terveyden edistämisen nimissä. Otetaanpa tähän yksi sinänsä vähäpätöinen esimerkki.

Olimme työporukan kanssa kivassa kylpylässä rentoutumassa, syömässä hyvin ja ottamassa hiukan punaviiniä. Ohjelmassa oli kevyttä vesijumppaa, kuntonyrkkeilyä ja kaikkea muuta virkistävää. Mutta sitten tulee Tantta. Tulee jumalauta kauhea ärsyttävä ämmä, joka rupeaa vittuilemaan kaikille kaikesta mahdollisesta elintapoihin liittyvästä. Tenho saa kuulla kunniansa siitä, että lisää silloin tällöin ruoka-annokseensa suolaa. Yhtään ei auta, vaikka kuinka selitän, että verenpainelukemani ovat aivan normaalit. Ei, suola on myrkkyä! Suola pitää korvata yrteillä ja muilla mausteilla. Väärin. Suolainen maku tulee ruokaan suolasta, ei yrteistä tai pippureista, jotka sinänsä ovat oivallinen lisä ruuanlaitossa. Akka vain jatkaa vittuiluaan, vaikka kerron, että käytän Seltin-suolaa, jossa on natriumia 50 prosenttia vähemmän kuin tavallisessa Jozossa.

Sen jälkeen kyseinen tantta haukkuu yhtä lukuun ottamatta kaikki työntekijämme lihaviksi. Tupakoitsijat, joita on tasan kaksi, hän olisi vienyt heti saunan taakse amuuttaviksi. Ajoittaisesta kaljanjuonnistani en tohtinut sanoa mitään, vaikka tiedänkin gt- ja alat-arvoni täysin normaaleiksi.

Sellainen tämä maailma vaan on, että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka julistavat itsensä muita paremmiksi ja ovat kaiken aikaa tukehtumassa omaan erinomaisuuteensa. Asiallinen valistus ok, mutta kiihkoilevat terveystantat välittömästi lobotomia-leikkaukseen, kiitos!

Terveisin

Teidän Tenho Liiteri