Tekisi mieleni sanoa kuin takavuosien vanhat kauhavalaiset tikapuukauppiaat, että "voihan nyt Vittulan väki". En kuitenkaan viitsi, koska Pohjanmaa vuonna nolla -sivustolla ei toistaiseksi ole K18-ikärajaa. Mutta silti. Kuinka tähän tulinkaan taas ryhtyneeksi, arvioimaan euroviisuehdokkaita. Pari talvea sitten kirjoitin tälle blogille Suomen eurovisiokarsinnoista ja nyt ollaan taas samalla tunkiolla. Vaikka ajattelin, ettei koskaan enää...

Katsoin pari tuntia sitten Eurovision laulukilpailun Suomen kakkoskarsinnan. Tarjolla oli neljä ehdokasbiisiä ja - ikävä sanoa - jokainen täyttä huttua, tuubaa ja scheissea. Korkein arvosana, jonka merkkasin omatekoiseen lomakkeeseni oli 7-, ja siinäkin oli kolmen numeron suuruinen euroviisulisä.

Olin kuitenkin hiljaa mielessäni tyytyväinen, että jätin ensimmäisen karsintaerän katsomatta. Siellä nimittäin esiintyi herra Tapani Kansa. Allekirjoittaneen olisi mitä luultavimmin ollut erittäin vaikeaa olla tyrmäämättä Tapsan biisiä ja suoritusta. Tapsan teilaajaksi en kuitenkaan halunnut ryhtyä. Voitonriemuisia, mitättömiä pikku teilaajia Suomi on jo pullollaan. Tyylilajihan on vanha tuttu: "Koska minä en ole mitään, ei kukaan muukaan ole mitään".

Tapsa on oikeasti erinomainen laulaja, joskaan ei aina mikään tyylitajun ja retoriikan mestari. Päinvastoin. Mutta ei se himmennä sitä, että useammatkin kuin parit messevät styget äijä on vuosien saatossa vääntänyt. "Eloise" oli kova. "Anniina" on hieno. "Kuinka paljon rakkautta" -biisissä on klassikon ainesta. "Hafananat", "Veikko Niemiset" yms. unohdamme hienotunteisesti.

Älä lyötyä miestä lyö. Varsinkaan Tapani Kansaa. Olkoon se mottonamme näillä Pohjanmaa vuonna nolla -ohjelman aina niin eettisillä nettisivuilla.

Ok. palataan euroviisukarsintoihin. Tiivistetään. Tässä lyhyet analyysit kakkoskarsinnan neljästä paskabiisistä:

1) SANI: DOCTOR, DOCTOR. 60-luvun kamppeet. 1970-luvun alun pallotuoli. Vuoden 1980 keskilattea diskobiisi. Oktaavibassoa, moog-mörinää. Tanssityttöjä. Tarvinneeko sanoa enempää. Ai niin, Sanin sääret sentään ihan ok.

2) PASSIONWORKS: SURRENDER (featuring lääkärin ja Tanja Turusen veli Tony "Tietenkin Y:llä" Turunen). Boring, boring, boring soft-goottiheviä, johon kohta varmaan Katri Helena ja Beritkin kyllästyvät. Mimmillä heikko ääni. Basistilla ja kitaristilla iänikuiset haara-asennot. Virsisävellaji. Basisti Kristian ilmoitti, että kyseessä on tosi intohimoista musiikkia, tunnemyrskyjä jne. eli siis täyttä paskaa.

3) REMU: PLANEETTA. Remun planeettapyörä heittää kyllä hassulla tavalla, mutta biisi ei silti jaksa oikein säväyttää. Remun pitäisi laulaa joko paremmin tai huonommin. Camp-ulottuvuus on aina ollut osa euroviisuja ja siitä kai tässäkin - toivottavasti - on kyse. On tässä silti jotain. Remun verran.

Tenho diggaa Remua sentään hiukan.

4) WALDO'S PEOPLE: LOSE CONTROL. Bändi on ollut 8 vuotta tauolla, joten remmiin on pitänyt haalia jo yksi nuorempikin naislaulaja. Tenho piti uudesta tytöstä, mutta ei biisistä. Jospa Waldo's kaikessa lapsellisuuudessaan on nyt sitä lippalakki/Coca Cola/jee jee -kamaa, millä euroviisuissa noukitaan pisteet Turkista, Kreikasta ja entisestä itäblokista. A vot, sehän tekee yhteensä jo paljon!

Näillä mennään (huokaus). Päätän osuuteni ja raporttini tähän.

Tenho Liiteri/Turku/Kurikka/koti/oma tietokone/oma pää/pulleat sormet/talvipäivä ja kitara.

Kyllähän juttu on niin, että meikäläinen jättää tästä etiäppäin nämä musiikkimanooverit Tenholle. No, ainakin pääsääntöisesti. Minä nimittäin olin aivan ensimmäiseksi laittamassa " Jos konduktöörin nait" -biisiä Virve Vicky rostin suuhun. Kuinkahan paljon Tenho "Tehosekoitin" Liiteri olisi tästä pillastunut? Mutta ei se mitään, Paula on oikein hyvä! Mimmiltähän löytyy vaikka mitä, levyjäkin taitaa olla kohta enemmän kuin Herb Albert & Tijuana Brass'lla. Mitäs tuumaatte tästä, Apulannan biisi "Anna mulle piiskaa"!!!

http://www.youtube.com/watch?v=VzdcEtK-ZKc

Väitän, että on parempi kuin alkuperäinen, näinhän manasti käy.

http://www.youtube.com/watch?v=WLuALsbfLOI&feature=related

Tämän alkuperäisten ja uudelleen levytettyjen biisien laajemman vertailun jätän mielelläni oppineelle kollegalleni Tenholle. Sen verran minäkin pysyn vielä musiikkibusineksessä, että Rytmraide-festaria olen vielä tänäkin vuonna järjestämässä.

Hyvä Olavi. Arvoisat lukijat. Olavi tarkoittanee biisiä "Jos konduktöörin/-ä nait", joka ei suinkaan ollut Maria "Muska" Babitzinin, vaan nuoren, orastavan ja hapuilevan Paula Koivuniemen läpimurtobiisi - pahamaineisen, hieman pelottavankin rock-musiikin saralla. Sanat Veikko Salmi, sävel Robert Van Leeuwen. Tiedän tämän erityisen hyvin siksi, koska ostin vuonna 1972 ko. biisin "Never marry A Railroad Man" nuotin Kivimäen Jussin musiikkikaupasta osoitteesta Kurikan Asematie 1. Kappaleessa on yhteensä kaksi sointua, a-molli ja G-duuri. Melodia tavuttuu, jotta: Lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-laa. Lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-lal-laa. Taa-ti-ti-taa. Daa-di-di-daa. Humppati-tsa-tsa-tsaa-a-vot.

En enää ollenkaan muista miksi Olavi poimi tämän biisin tähän blogiyhteyteen, mutta tulipahan jälleen oikaistuksi yksi maailmaan suurista virheellisyyksistä, vääryyksistä ja oikeusmurhista. Ei siis Muska, vaan Paula.

Olavi Letkun vaakuna-selonteko ja -vertailu oli tyhjentävä. Tämän puisevammaksi, ikävystyttävämmäksi ja tasapäisevämmäksi suomalainen heraldiikka ei voi enää mennä. Mikä huolestuttavinta, tämän viikon Kurikka-lehdessä ainakin puoli tusinaa paikallista taatelin tallajaa kehuu kyseisen tekeleen maasta taivaisiin. Superlatiivein "mahtavaa, taiteellista ja nerokasta" jne. Suosittelen vakavasti, että yhdistyneen Kurikan ja Jurvan kirjastolaitos hankkii oitis hyllyihinsä tuhat kappaletta H.C. Andersenin mestariteosta "Keisarin uudet vaatteet". Aivan vain kansansivistysmielessä.

No, allekirjoittanut itse ei ole mitenkään viisaan miehen maineessa. Päinvastoin. Näin ollen en heitä ensimmäistä kiveä, petkelettä tai polttopulloa, vaan ojennan moukarin Olavi "Adonis" Letkulle (huom. sukunimen yltiömaskuliininen symboliikka).

Tähän loppuun haluan todeta, että onpa mainiota, että yks'kaks' keskustelupalstallemme on ilmaantunut koko joukko uusia persoonallisuuksia. Estoton "Birgit". häjysuinen "Kuiskaaja Rajala" jne. Itse asiassa olen tästä kaikesta hieman hämmentynyt. Jos vain uskaltaisin, haluaisin tutustua näihin naikkosiin ja miekkosiin - lähinnä naikkosiin - paremmin.

Yhäti ja alati teidän

Tenho Liiteri

Älä koskaan nai rautatieläästä lauloi muistaakseni Muska. Tähän voisi jatkaa, että älä myöskään vaakunansuunnittelijaa. Kurikan uuden vaakunan suunnittelija on ilmeisesti käynyt tiuhaan ratapihakaupunki Keravalla, koska Kurikan uusi vaakuna muistuttaa niin erehdyttävästi tuon ohikulkupaikkakunnan vaakunaa, vai mitä olette mieltä?

Kerava ja Kurikka, vai kuinka se nyt oli? Siinä ne irvistelevät kuin Hinku ja Vinku.

En suinkaan väitä, että tässä nyt mistään plagiaatista on kysymys, ei toki, vaan taiteellisesta vaikutteesta. Onhan tuo Kurikan sahalaita käännetty pystyyn ja värikin vaihdettu keltaisesta harmaaksi. Ja katso, uusi taideteos on syntynyt. Tai no, pelkkää sattumaahan tämä lienee, toki.

Oli miten oli, molemmat vaakunat pääsevät kyllä Suomen kuntavaakunoiden tylsyysasteikossa aivan top kymppiin ja veikkaampa, että globaalistikin ajatellen ollaan ihan terävintä kärkeä, ellei jopa kärjessä. Seuraavassa pieni otanta muita mitään sanomattomia ja mitään tarkoittamattomia vaakunoita. Etelä-Pohjanmaalla on muuten hyvä edustus. Osa näistä kunnista on joko nyt vuodenvaihtessa tai aikaisemmin lakannut olemasta, onneksi.

ALAJÄRVI
KAAVI
KARIJOKI
KIHNIÖ
KUHMOINEN
KURU
LAVIA
PAAVOLA
POMARKKU
SALLA
SOTKAMO
UUKUNIEMI

Siinäpä kavalkadia, jep jep. Nyt joku Roman Ingardenin regionaalista onttologiaa lukenut saattaa väittää, ettei erikoistoimittaja Letku ymmärrä pelkistämistä taiteessa ensinkään. So so, väärä arvaus. Dosentti Tolonen päästi meikäläisen estetiikan kurssiltaan, no ei kiitettävin, mutta kuitenkin hyvin arvosanoin läpi. Hyvä esimerkki hyvästä pelkistetystä vaakunasta olkoon vaikkapa jo edesmenneen Pirttikylän kunnan vaakuna, olkaa hyvä!

PIRTTIKYLÄ

Kyllä sitä vain ennen osattiin tehdä vaakunoita. Suomestakin löytyy oikein hyviä, mutta ne erinomaiset tulivat kyllä tuolta itäiseltä suojeluskuntapiiriltä. Neuvostoliiton vaakuna symboloi niin kauniilla tavalla sitä, kuinka koko maailman tulisi tehdä työtä sirpin ja vasaran alla. Tavoitteen asettelu on selkeästi kuvattu ja vielä kun huomioidaan avaruuden ja maailmankaikkeuden valloittamista symbolisoivat aurinko ja tähti, on kokonaisvaikutelma lähes täydellinen. Toinen hieno vaakuna tulee samasta koulukunnasta, Saksan Demokraattisesta Tasvallasta. Meidän tuttujen kesken DDR:n vaakuna on pelkistetympi työkalusarja esikuvastaan CCCP:stä. Edelleen samaan aihe- ja koulukuntaan kuuluu Itä-Saksan vaakunaakin pelkistetympi Kurikan miesmannekiinit ry:n lippu ja siinä oleva vaakuna. Tuota lippua allekirjoittaneellakin on ollut tilaisuus ja kunnia olla naulaamassa Kurikan markkinoilla 1985.

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto ja Saksan Demokraattinen Tasavalta.
(Kurikan Miesmannekiinit ry:n vaakunalippua emme valitettavasti tähän hätään saaneet, mutta julkaisemme sen heti kun poika on sen asemalta pakettipyörällä noutanut).

Oikein miellyttävää ja fantastista uutta vuotta myös allekirjoittaneelta eli Tenho Liiteriltä! Kiirettä tosiaan viime vuonna piisasi, mutta yritetään nyt toden teolla - reippain ja toivorikkain mielin - kohentaa tätä alamaissa riutunutta blogi-aktiviteettia.

Olavi heitti kirjoituksessaan (kts. tämä sivu, alempana) kuuman kysymyksen, kumpiko meistä esiintyy pukkina valokuvassa, jonka hän liitti äskeiseen kirjoitukseensa.

En tiedä, saisiko tätä jo paljastaa, mutta kerron kumminkin, että kuvassa on eräs Etelä-Pohjanmaan kaikkien aikojen uutterimmista ja jaksavimmista pukeista kautta aikojen. Nimittäin Olavi Letku. Kyseisessä fotossa hän on poikkeuksellisesti kuvattuna parran ja muiden jouluvermeiden kera. Tämä "Etelä-Pohjanmaan Reetuksikin" joskus tituleerattu sirkosilmä on 52 ikävuodestaan huolimatta yhä teräksisessä kunnossa. Vatsa tosin ei enää ole takavuosien veroinen pyykkilauta, mutta iloista poikamaisuutta, taitoa ja tekniikkaa löytyy yhä.

Kerrottakoon lyhyesti että joulunaika meni meikäläiseltä hyvin. Sain lahjaksi kaksi rasiaa Fazerin suklaasalmiakki-konvehteja, jotka ovat peevelin hyviä, sekä pari kirjaa ja 5-7 kerrastoa. Välipäivinä risteilin kotijoukkojen kanssa Tukholmaan. Tuskastuin alennusmyyntien väenpaljouteen ja paluumatkalla join Pystiksen kanssa m/s Mariellan baarissa korillisen 8-prosenttista belgialaista olutta. Tapasin Riihimäellä päätoimittajana vaikuttavan hra Pystiksen aivan sattumalta. Vanhan, hyvän ystävän seurassa aika kului rattoisasti, mutta aamu Katajanokan laiturissa oli kamala, totaalisen kamala...

Kurikka-Jurva kuntaliitos on nyt toteutunut, ja se on syytä hyväksyä. oli siitä alunperin mitä mieltä tahansa. En voi silti olla suuresti paheksumatta Kurikan vanhan hienon vaakunan hylkäämistä enkä etenkään sitä, että tilalle on vaivihkaisen salakavalasti tuotu aivan luokaton tekele, jonkinlaista lohenpyörstö-hirsisalvosta alkeellisesti jäljittelevä siniharmaa pönttöily.

En mitenkään halua loukata kyseisen vaakunan suunnittelijaa tai vähätellä hänen heraldiikan tajuaan, mutta on pakko todeta, että tuotos ei ole miltään osin onnistunut. Samaan hengenvetoon haluan korostaa, että taiteilija on kokonaan syytön siihen mielettömyyteen, että vaakuna yleensä päätettiin vaihtaa. Kurikan vanha hirvivaakuna oli yksi maan hienoimmista. Tästä uudesta en ilkeä sanoa enää sanaakaan. Totean vain, että jos nurkkasalvosta symboloidaan, niin symbolikuvan ymmärtämiseksi olisi melkoisesti apua siitä, se että kuvassa olisi niin sanottu perspektiivi (vrt. rautatie joka kapenee kadotessaan horisonttiin). Muutenkin idea on luovuudessaan ja taiteellisuudessaan suunnilleen lehmänpaskan tasoa. Yhtä hyvin voitaisiin panna kahden sinisen leegopalikan väliin yksi harmaa ja sanoa, että tässä on Kurikan uusi tunnus.

Meikäläinen luultavasti on tässakin asiassa täysin väärässä. Kirjoittakaa asiasta mielipiteenne näiden nettisivujen keskustelupalstalle (Olavi Letku ystävällisesti avannee ko. asiasta keskustelun, ellei sitä ole jo avattu). Tai avatkoon se, kuka ensin ehtii.

Poiketkaa poijat ja flikat alennusmyynneissä. Uusi vuosi, uudet kuteet!

Teirän Tenho Liiteri

Tervehdys ystävät!

Tenho Liiteri & Olavi Letku toivottavat kaikille väestöryhmille tasapuolisesti mitä mainiointa alkanutta vuotta!

Meitähän ei täällä lamat ja taantumat hetkauta. Mitä kovemmat ajat, sitä enemmän tarvitaan sirkushuveja. Viime vuosi meni meiltä hyvin pitkälle muiden projektien parissa, Tenholla Kakkurin Sahurit ja Olavilla Rytmiraide. Näistä johtuen tämä blogi on ollut hiukan huonossa hapessa viime vuonna. Selittelemättä asian tilaa sen enempää, lupaamme aktivoitua taas tämän kirjoittelunkin suhteen.

Untamo Perttu & Kakkorin Sahurit esiintyivät vuoden 2008 Rytmiraiteessa.

Aivan laakereilla ei olla levätty Pohjanmaa Vuonna Nolla -hommienkaan suhteen. Kävimme kesällä tekemässä jo 15. AJANTAPPAJA -kalenterin. Tekopaikaksi valittiin Gdanskin kaupunki Puolan maalla. Tuo matka olikin aikamoinen seikkailu, sillä me kokeneet erikoistoimittajat olimme varomattomia ja jouduimme rikoksen uhriksi. Tuosta seikkailusta laitan tarkemman tapahtumakuvauksen lähiaikoina, ellei sitten Tenho ehdi sitä ennen.

Ajantappajaa saa tuolta kaupan puolelta.

Pienenä pikanttina yksityiskohtana lähimenneisyydestä mainittakoon, että toinen meistä joutui pukittelemaan, mutta kumpi?

Hyvä teille!

Olavi Letku