Letkun ja Liiterin jurputuksia

Voi jukra, mitä Tenho meni tekemään!

Voi sentään. Nyt on jo kuulemma joku kukkahattutäti pahoittanut mielensä, kun Tenho rohkeni lauantai-illan blogissaan (kts. alla) kohdella hieman kenkusti aina niin söpöliiniä ja fantastista Marco Bjuströmiä (onko se muuten c:llä vai k:lla). Totta, tulin käyttäneeksi Marcon yhteydessä sanaparia "surullisenkuuluisa mediapersoona". Pahoittelen sitä kovasti ja pyydän muutenkin anteeksi aiheuttamaani surua, tuskaa ja mielipahaa. Muilta osinhan kritiikki kohdistui Marcon esittämään kritiikkiin, jonka kohteena taas oli vekkuli junttiyhtye Eläkeläiset.

Samalla pyydän varan vuoksi anteeksi sitäkin, että luonnehdin Antti Kleemola -nimistä laulajaa "haudanvakavaksi" ja Jari Sillanpäätä (enkelinsiipineen) "karmaisevaksi". He molemmat ovat oikeasti hienoja artisteja ja taiteilijoita ja saavat vielä joskus ansaitsemansa paikan Suomen musiikkielämän "Hall of Famessa".

Summa summarum. Kaikki henkilöt, joita blogissa käsiteltiin ovat todellisuudessa mainioita ihmisiä ja kreatiivisia, hienoja taiteilijoita. Tosin sillä erotuksella, että Timo T.A. Mikkonen ei ole taiteilija, mutta kuitenkin kansalainen ja veronmaksaja vailla vertaa. Jos Timo T.A:n Wranglerit olisivat vielä huutokaupattavana hyväntekeväisyyden merkeissä, ilmoittautuisin mukaan nelinumeroisella summalla.

Teidän Tenho Liiteri
- eilen tuhma, tänään jo kovasti katumapäällä

Nami-nami -äijä, perkele! Heti rahat takaisin!

Iltapäivälehtien otsikoissa saattaa pian lukea, että "Tenho Liiteri haastoi Bumtsi-Bum Markon oikeuteen". Voi nimittäin hyvinkin käydä niin, että haastemies kolkuttelee ensi viikolla sekä Marko Bjuströmin että Suomen Yleisradion ovella. Niin räikeäksi meni euroviisupeli Suomen tasavallassa tänä lauantakiehtoona.

Euroviisujen Suomen karsinnan ylivoimainen ennakkosuosikki Eläkeläiset kaatui Nami-nami Markon taitavasti rakentamaan - ja luultavasti ennakkoon suunnittelemaan - miinaan. Vanhainkotimummojen, Jari Sillanpää -fanien ja Hermannin nuorisoseuran vakiolattarikursseilla yleissivistyksensä hankkineiden suursuosikki Marko "kottikärryt" Bjuström käytti rajatonta mediavaltaansa ja polki Eläkeläiset maan rakoon kolme minuuttia kestäneessä räikeässä, törkeässä, pahansuovassa ja kauttaaltaan veemäisessä palopuheessaan. Provokatiivisessa vuodatuksessa, joka hänen jostain käsittämättömästä syystä annettiin pitää kesken kuumimman ja kiihkeimmän äänestyksen. Vastaavaan uushumppafobiaan ei olisi kyennyt edes liki yhtä surullisenkuuluisa mediapersoona Timo T.A. Mikkonen. Ja mikä karmaisevinta, tämä kaikki tapahtui vain pari minuuttia sen jälkeen, kun olin soittanut 99 sentin hintaisen Eläkeläiset-kannatuspuhelun.

Markon mulkk...piip...maisuudesta suunnattomasti kyrp...piip...ntyneenä soitin heti perään toisen maksullisen puhelun, sitten kolmannen, neljännen, viidennen ja niin edelleen. Laskujeni mukaan käytin keskiolutpäissäni ainakin 7 euroa Eläkeläisten kannattamiseen, mutta Markon provokaation vuoksi rahat menivät taivaan tuuliin. Niinpä haastan YLE:n, Markon ja Lapuan Simpsiön linkkimaston hoitajan oikeuteen tai sitten peruutan TV-lupani, mutta katselen kuitenkin salaa vinttikamarissa televisiota. (Käsittääkseni lupatarkastajaa ei ole pakko päästää kynnyksen yli. Jos tulee väkisin, voi syyttää tunkeutumisesta, kotirauhan rikkomisesta yms.).

Muuten, todettakoon tähän väliin, että tämä kirjoitus on vain mediakritiikkiä.

En mesoa tässä ollenkaan siksi, että olen tuntenut Eläkeläis-soittajat vuodesta 1988 saakka -ja kerran ryypännytkin viikon mittaisen kiertueen heidän kanssaan, vaan siksi, että vihaan kaikenlaista myyräntyötä, falskia vale-asiantuntumusta ja oman aseman väärinkäyttöä, siis markoilua ylipäätään.

No, eihän tuo eläkeläisten biisi mikään huima mestariteos ole, mutta hakkaa kuitenkin mennen tullen voittajaksi valitun kasatshokin, jonka ensi kerran kuultuani kirjoitin muistilehtiööni kaksi sanaa: "täyttä paskaa". Lapsena 1960-luvulla - lapsen musiikkikorvallani - jopa pidin Horttokaalojen musiikista, mutta en voinut kuvitellakaan, että Suomesta lähetetään euroviisuihin vuonna 2010 slaavilais-väritteisen Horttokaalot-ryhmän köyhä ja veretön karvalakkiversio.

Ja sitten vielä ne paljasjalkaiset taustalaulaja-urpot! Voi Jeesuskristus Superstar!

Koska Marko tylysti "diskasi" Eläkeläiset, olisin valinnut Suomea edustamaan Heli Kajon omintakeisella "Annankadun kulmassa" -biisillään. Nina Lassanderkin olisi Tenholle kelvannut, tosin rimaa hipoen. Pahin painajaiseni ei kuitenkaan onneksi toteutunut. Se olisi ollut se, että Pentti "Pönö" Hietanen kaftaaneissaan olisi lähetetty Osloon. Tai Maria Lund, jonka kyllä mielelläni näkisin esimerkiksi Amar-sukkahousumainoksessa...

Aika masentava valinta olisi myös ollut haudanvakava Antti Kleemola mustassa Spede-kauluspaidassaan. Tai Amadeus, jonka Anastasia-biisi kuulosti kymmenen kertaa enemmän turkkilaiselta tai bulgarialaiselta kuin suomalaiselta tuotokselta. Selkäpiitä karmivaa vaikutelmaa täydensi Amadeuksen(!) minareettilaulajan vibrato.

No, nämäkään eivät olisi olleet niin totaalisen karmaisevia kuin Jari Sillanpää pari vuotta sitten paperisissa enkelinsiivissään.

No mutta Tenho, musiikkiahan tämä vaan.

Terveisin Teidän

Tenho Liiteri

Erinomaisen Hyvää Joulua

Otsikon mukaisesti Erikoistoimittajat Tenho Liiteri ja Olavi Letku toivottavat kaikille väestöryhmille tasapuolisesti mitä mainiointa Joulua!

Olemme Tenhon kanssa olleet hiukan kuutamolla, tarkemmin sanottuna Afrikassa. Niin juuri, luitte aivan oikein. Erikoistoimittajien on joskus hyvä vetäytyä hakemaan virikkeitä merta edemmäs. Kalassa emme olleet, mutta Ajantappaja 2010 valmistui eräällä keitaalla Saharassa jossain Malin ja Mauretanian välimaastossa.

Keitaalla tapasimme useampiakin itäisen maan viisaita tietäjiä. Heiltä ammensimme moniaita hyviä juttuja, joita aiomme pitkän kuutamollaolojakson jälkeen julkaista tällä blogilla. Tenho jo kirjoittikin parit nasevat stoorit, ja minä pitkäjohtoisempana dieselinä tulen nyt perässä.

Kinkku on uunissa ja joulusauna lämpiää. Termoksesta otamme hiukan kaffia.

Tenho Liiteri: Eiköhän jumantsuka perusteta puolue!

Sain vasta pari minuuttia sitten valmiiksi tämän kirjoituksen alapuolella olevan joululaulu-vuodatuksen, mutta nyt jo väsäilen kuumeisesti uutta stooria. Mistä tässä oikein on kysymys? Lieneekö allekirjoittaneella a) euforia b) mania c) ei yhtään mania d) patteri tasapökkää kirjoituspöydän loorassa, vai e) patteri vailla lataamista.

No, tiedä häntä, mutta nyt heitän tulikuuman poliittisen haasteen: Kaikki Suomen tavalliset tallikaiset, kaikki TV:tä toljottavat sohvaperuna-urpot, kaikki HK:n sinistä diggaavat sauvakävelijät, kaikki Heikki Kahila, Jari Sillanpää, Veeti Kallio ja Katri Helena -fanit, yhtykää! Nyt on viimeinkin tullut aika teidän - siis kaikkien meidän - siirtyä vallan kahvaan tässä tuhansien järvien, satojen jokien ja yli 30 lossin ja yhteysaluksen maassa. Heja tomtegubbar! Eviva revoluzione!!

Olen kuluvan vuoden hiljaiseloni aikana tarkkaillut suomalalaisia poliitikkoja - muun muassa lukemalla heidän jaarittelujaan, anteeksi haastattelujaan, Apu, Eeva ja Avotakka -lehdistä, yhden jopa Jallusta, ja tullut siihen tulokseen, että melkein kaikki kansanedustajamme ovat liian bisarreja ja kummallisia tyyppejä edustamaan tavallista suomalaista rahvasta. Eduskunnasta löytyy kyllä parmalaisten juustojen harrastajia, cherbourgilaisten sontikkojen keräilijöitä, riippuliitäjiä, lakmuspaperi-spesialisteja, regionaalisen ontologian uranuurtajia ja Kontio-kumisaappaisiin tumputtajia, mutta löytyykö sieltä susikoiran kasvattajia, marjastajia, kansallisen tason saunojia, ristikkojen tekijöitä, tuurijuoppoja ja ainaisia vastarannan kiiskiä. Löytyykö, kysyn minä! Eipähän löydy, ei varsin valhetellenkaan kovin paljon. Tässä on siis mitä räikein ja törkein epäkohta.

Mutta pelko pois, Rose Marie! Tässä tulee Tenho Liiterin kuningasidea (jonka toteuttamiseksi aion ryhtyä erittäin pikaisiin toimenpiteisiin): Perustetaan "Tavallisten suomalaisten puolue"(TSP eli tuttavallisemmin "tavikset"). Ryhmittymä, joka sisäistää täsmälleen ne arvot, mielipiteet ja perversiot kuin keskiverto suomalainenkin. Ei liikaa vasemmalle, eikä liikaa oikealle, mutta tarvittaessa molempiin suuntiin. Ja kaiken aikaa täysi rähinä päällä! Tyyliin "jumaliste, tähän asti ei koskaan ole kuultu tavallisen kansan ääntä, mutta nyt, vittu, saatana kuullaan, vai mitä häh, perkele?!"

Puolueen poliittisen linjan ratkaisevat mielipidemittaukset eli siis puolue on aina tasan samaa mieltä kuin kansa. Jos esimerkiksi Ilta-Sanomien nettigallupissa kansa on sitä mieltä, että eduskuntatalon booli on liian makeaa sokerilientä, niin boolihan jumalauta vaihdetaan välittömästi! Jne. jne.

Olkoon tämä teille nyt ensi vaiheen sulatteluksi. Palaan tähän hetikohta suoritettuani alustavaa jäsen- ja kannattajakartoitusta. Voin kuitenkin jo nyt kertoa, että alku on ollut lupaava. Asuntoani lähellä olevan "Lamppusuoran" ´varrella sijaitsevassa "Pulinapubissa" yksikään henkilö, jonka kanssa keskustelin, ei miltään osin kyseenalaistanut näitä nerokkaita, uraa uurtavan uusasiallisia visioitani.

Hyvää jatkoa, jonsei ei oma riitä, heh!

Toivottaa Tenho Liiteri

Tenho Liiteri: Varokaa, raiskaajat liikkeellä!

Näin joulun alla on perinteisesti liikkeellä monenlaista raiskaajaa ja pervoa. Tarkoitan tässä nyt niitä lukuisia iskelmälaulajia ja tangoprinssejä, jotka perinteiseen tapaan raiskaavat joulun alla melkein kaikki perinteiset joululaulut. Heidän imellettyä perunalootaakin siirappisemmat "Joulun taikaa", "Sydämeeni joulun teen" ja "Jouluna olen itsekin kuin Jeesuslapsi" -tyyppiset cd-levynsä leviävät suomalaisiin kotitalouksiin kuin Ladat ja Sunbeamit ennen vanhaan Suomen maanteille.

En tiedä, onko Samuli Edelmanilta ilmestynyt täksi jouluksi LP-levyä, mutta haluan joka tapauksessa kiittää häntä yhdestä asiasta. Sydämellinen kiitos, Samuli, siitä, että et mainoksessa, jossa väität Saarioisten eineksiä "Äitien tekemiksi", ole tonttulakki päässä. Voi olla, ettei ansio tästä kuulu yksinomaan sinulle, vaan koko tiimille ja että kyse on koko syyskauden mittaisesta mainonnasta, mutta lämmin kiitos kumminkin!

Sen jälkeen kun Irwin teki joululevyn, ei suomalaisessa joululevybisneksessä ole tapahtunut mitään positiivista. Eikä Irwin-juttukaan ollut välttämättä kovin positiivinen. Tällä hetkellä positiivisinta on ehkä se, ettei Ismo Alangolta ja kumppaneilta saatikka siltä siimatukka ex-Idols-pojalta (en muista nimeä)ole ilmestyhnyt mitään jouluun liittyvää. Siis ei kai?

Pari hyvää liveversiota tutuista joululauluista allekirjoittanut on kuitenkin näinä adventtipyhinä kuullut. Esittäjänä oli verraten taitava a cappella -porukka "Club for Five". Heillä oli Turun konserttitalolla, jonne kohteliaisuussyistä saavuin pikkujoulua viettämään, 4-5 oikeinkin loistavaa vetoa. Mutta sitten mentiin pahasti metsään eli johonkin perhanan beatbox-meininkiin plus taustanauha- ja sekvenssipelleilyyn. Ja lopuksi laulettíin pateettisesti maailmasta tylsimpiä U2-biisejä. Mutta potentiaalia porukalla on. Löytyisi vaan joku Lasse Mårtenssonin tai Aaarno Ranisen kaltainen joululaulu-guru hommaa vetämään.

Onko tämä kirjoitus nyt sitten joulun ihme, kun hra Rimarikin näiden sivujen keskustelupalstalla olettaa Letkun ja Liiterin olevan vuonna 2009 pysyvässä talvihorteessa. No ei, joskus on vain suunniteltava, valmisteltava, punnittava ja pohdittava asioita pitkän kaavan mukaan...

Mehän emme ryökäise materiaalia kasaan "pirjot povitaskuun" -tyylillä, kuten suomalaiset iskelmä- ja tangoheebot joululevyillään, vaan vakaasti harkiten ja asiakokonaisuuksia sydämen sopukoissa hartaasti tutkiskellen.

Teirän
Tenho Liiteri